Piispanvaali 2023 - esittelyssä Pekka Huokuna

Pekka Huokuna, kansliapäällikkö, TM, rovasti

Esittele itsesi muutamalla virkkeellä. Millaisen piispan Mikkelin hiippakunta sinusta saisi? 

Kokeneen piispan, joka tuntee kirkon toimintaa ja hallintoa varsin laajasti. Olen vahvasti henkisesti sitoutunut Mikkelin hiippakuntaan, vaikka olen ollut töissä jo liki 15 vuotta muualla. Lisäksi arvostan jumalanpalveluselämää ja tulevaisuuteen suuntaavaa työotetta.  

Mikä on suhteesi muihin kirkkokuntiin, kristillisiin järjestöihin tai kirkon sisällä toimiviin herätysliikkeisiin? 

Olen työni puitteissa ollut aktiivisesti yhteistyössä kaikkien Suomessa vaikuttavien kirkkokuntien kanssa. Oma taustani on viidennessä herätysliikkeessä, mutta matkan varrella kaikki Suomen herätysliikkeet ovat kyllä tulleet tutuiksi. Ulkomailla olen ollut  yhteistyössä monien kirkkojen ja ekumeenisten järjestöjen kanssa. 

Millainen on mielestäsi hyvä johtaja? Millaista johtamiskokemusta sinulla on ja kuinka kuvailisit itseäsi johtajana? 

Olen yleisjohtaja, joka keskittyy strategiseen johtamiseen ja isoihin linjoihin. En liputa tietyn johtamistyylin puolesta, sillä erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaista johtajuutta.  
Johtajalle on tärkeää visionäärisyys: Täytyy suunnata tulevaisuuteen ja pitää yhteyksiä muuhun yhteiskuntaan. Myös alaisten tukeminen ja vastuunotto on tärkeää. 

Johtamiskokemusta minulla on vuodesta 1985 muun muassa kirkkohallituksen kansliapäällikön, toiminnallisen osaston johtajan ja kirkkoherran tehtävistä. En kuitenkaan kuvittele itse osaavani kaikkea, vaan rohkaisen alaisiani. Isot asiat saadaan aikaan yhdessä.  
Hengellisessä johtajuudessa tärkeää on se, että johtaja rukoilee alaistensa puolesta.  
 

Suomen ev. lut. kirkossa on keskusteltu vuosikausia samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Kirkolliskokous ei ole muuttanut kirkon oppia, mutta käytänteet ovat silti muotoutuneet kirjaviksi eri hiippakunnissa. Miten asemoisit itseäsi piispana suhteessa kirkossa vallitsevaan sisäiseen erimielisyyteen? 

Kysymys avioliittoon vihkimisestä ei ole vain opillinen asia. Se koskettaa syvästi erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Edustan avioliittokysymyksessä kirkon virallista kantaa.  Mielestäni kirkossa on kuitenkin syytä ottaa todesta myös se tosiasia, että suuri osa kirkon jäsenistä hyväksyy samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen. Kirkon sisällä olevat vastakkaiset käsitykset avioliitosta asettavat erityisen haasteen yhteyden etsimiselle ja rakentamiselle. Tässä tilanteessa on syytä korostaa sitä, mikä meitä yhdistää eikä sitä, mikä erottaa.   

Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille? 

Yhdessä tekemällä. Meidän pitää toki pystyä keskustelemaan asioista, joista olemme eri mieltä. Se ei kuitenkaan taida riittää. Tekeminen synnyttää kuitenkin vielä vahvemmin luottamusta ja aitoa yhteyttä. Esimerkiksi huono-osaisuuden ja kansainvälisen diakonian piirissä on haasteita, jotka ovat monille yhteisiä.  

Kirkkohallitus julkaisee neljän vuoden välein Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta luotaavan selonteon. Siunauksen signaaleihin 2022 on nostettu teemoiksi arjen kristillisyys, kokeileva hengellisyys ja kestävä elämäntapa. Miten kirkon tulevaisuuspohdinnat kytkeytyvät omaan työnäkyysi? 

Siunauksen signaalit on ennen kaikkea työtapa, jolla seurakuntalaisia voidaan kuunnella. Kun ihmisten ajatuksia on kuultu, on aika tehdä teologista työtä ja miettiä, miten kirkon sanoma voidaan tuoda tähän todellisuuteen ymmärrettävällä tavalla. Vasta sitten tehdään muutoksia toimintaan.  Tulevaisuusselonteossa esiin tulleet teemat ovat tärkeitä, mutta ne kuvaavat vain siinä haastateltujen ajatuksia. Hyödyllistä olisi niiden pohtimisen lisäksi tehdä vastaavaa työtä omalla paikkakunnalla. Tulevaisuuspohdinnat ovat työtäni, vastasin mm tämän Siunauksen signaalit -tulevaisuusselonteon laatimisesta. 

Kirkon piirissä on kannettu huolta ”väliinputoajista”, joita kirkon sanoma ei kiinnosta. Vajaat 70 % kirkosta eronneista kertookin merkittäväksi syykseen ratkaisulle sen, ettei kirkolla ole instituutiona itselle mitään merkitystä. Mitä ajatuksia sinulla on uskontokulttuurin muutoksesta ja sukupolvisista arvomuutoksista? Pyrkiikö ja pystyykö kirkko olemaan vielä ”koko kansan kirkko”?   

Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kirkolla ei ole enää itsestään selvää roolia. Se ei sinänsä ole huono asia, evankeliumi levisi apostolien aikaan laajalti juuri moniarvoisessa yhteiskunnassa. Tässä ajassa kirkolla voi hyvinkin olla merkittävä rooli ihmisten elämässä, mutta meidän pitää ottaa vakavasti se, mihin uskomme. Meidän on tuotava tärkeät asiamme ja arvomme uudella tavalla esiin.  Samalla meidän on syytä kuulla, mitkä asiat muille ovat tärkeitä.   Suomalainen yhteiskunta on rakennettu pitkälti kristillisten arvojen perustalle. Näitä arvoja, esimerkiksi uskonnonvapautta ja ihmisarvoa on syytä edelleenkin pitää esillä. Kirkon jäsenyys ei saisi olla sisäänpäin kääntynyttä ja ulosulkevaa vaan sen täytyy avautua ulospäin ja kutsua ihmisiä mukaan. 

Kirkon toiminta ja rakenteet ovat muutoksessa sekä säästösyistä että toimintakulttuurin muutoksen myötä. Millaiseen muutokseen sinä haluaisit olla kirkkoa kantamassa? 

Osallisuuden merkitys kirkon toiminnassa on otettava nykyistä vakavammin.  Seurakuntalaiset eivät voi olla vain työn kohteita tai pappien suunnitelmien toteuttajia.  Papit tulevat ja menevät, mutta seurakunta pysyy. Seurakuntalaisten paikka on entistä vahvemmin suunnittelussa ja toteuttamisessa, kun työntekijöiden tehtävänä on hoitaa erikseen sovittavat asiat ja tukea jäsenten mahdollisuuksia.  Samalla on nähtävä, että osallisuus voi toteutua monella muullakin tavalla kuin vain osallistumalla seurakunnan tilaisuuksiin. Jumalanpalveluselämän on oltava monimuotoista ja mahdollistettava monenlainen osallistuminen 

Suomalaisten mielestä kirkon antama apu esimerkiksi perheille ja vanhuksille on yksi tärkeimmistä kirkon tehtävistä. Myös henkinen ja hengellinen tuki erityisesti kriisien aikaan koetaan tärkeänä. Mikä sinusta on kirkon tärkein tehtävä maailmassa? Miten itse elät sen periaatteen mukaisesti? 

Kirkon tehtävä on evankeliumin esillä pitäminen niin, että ihmisiä rohkaistaan uskomaan Jumalaan, rakastamaan lähimmäisiä ja pitämään huolta luomakunnasta.  
Minulle tämä tarkoittaa luterilaista työn etiikkaa. Yritän hoitaa hommani hyvin ja kohdella ihmisiä asiallisesti. Työtehtävissäni olen päässyt vaikuttamaan siihen, että resursseja on siirretty luomakunnan hyvinvointiin liittyviin projekteihin, kuten Kirkon ympäristödiplomiin tai hiilineutraaliushankkeeseen. Kirjoitan myös lauluja ympäristö- ja pakolaisaiheista, jotka ovat sydäntäni lähellä. 
 

Vaalikeskustelu Maria-salissa 25.4. klo 18

Tuomiokapituli järjestää ensimmäisellä vaalikierroksella neljä vaalikeskustelua. Kouvolassa vaalikeskustelu järjestetään tiistaina 25.4. klo 18 Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa.

Kaikkia keskustelutilaisuutta voi seurata paikan päällä tai verkon välityksellä. Lisäksi ehdokkaat tulevat esittäytymään videolla hiippakunnan piispanvaalisivulla ja sosiaalisessa mediassa. Kysymysehdotuksia vaalikeskusteluihin kerätään huhtikuussa Mikkelin hiippakunnan sosiaalisen median kanavissa.

Lisätietoja piispanvaalista: www.mikkelinhiippakunta.fi/piispanvaali/Linkki avautuu uudessa välilehdessä