Seurakunta Jumalan sydämellä – välähdyksiä nuorisotyöstä 1985 - 2005

Puhjonrannan auditorion hämärässä valaistuksessa laulamme yhdessä nuorten kanssa. 

”Hiljaisuuden tuulet hyväilevät kasvojani. Tulet syttyvät jo yöhön pimenevään. Kulkuetta seuraan, joukkoon liitän askeleeni. Hämmästyn, kun huomaan, iloiten tähän jään. Turvapaikkani, linnani, korkein sinun eteesi tulla näin saan. Turvapaikkani, linnani, korkein, polvistun eteen Kuninkaan” 

Olemme nuortenleirillä ja vietämme illalla ehtoollista yhdessä. Takana on täysi leiripäivä. Olemme saaneet yhdessä tutustua Raamattuun, virkistyä yhteisistä toimntahetkistä, liikunnasta, saunomisesta, uimisesta ja yksinkertaisesti olemme vain nauttineet yhdessä olemisesta ja jakamisesta. Päivä on kääntynyt iltaan. Yhteinen laulumme ja huoneen hämäryys kietoo meidät syleilyynsä kuin hellä syli. Saamme olla juuri sellaisia kuin olemme, kun vuorotellen menemme vastaanottamaan ehtoollisen, Jeesuksen veren ja ruumiin, joka on meidän puolestamme vuodatettu ja annettu. Tässä iltahetkessä tulemme kohdatuksi ja hoidetuksi. Olemme Jumalan sydämellä.  

Raamattupiiri Koivistontalolla. Istumme piirissä Raamattu avoinna sylissämme. Luemme, keskustelemme, ihmettelemme. Jumalan elävä Sana tuo näkökulmia mietittäväksi, ohjeeksi elämäämme. 
 
”Kuulua saan joukkoon, jossa kädet yhteen liittyy. Hymni nousee kirkon holviin ja laajenee. Särkyneiden sydämien toiveet kodin löytää. Armahduksen sana uuden tien aukaisee. Turvapaikkani, linnani , korkein, polvistun eteen Kuninkaan”

Nuortenilta seurakuntakeskuksessa. Musiikkia, ilmoitusasioita, raamattuopetusta, yhteistä jakamista, näytelmiä, sketsejä, yhteistä rukousta ja tietysti laulamme. Yhteinen uskomme kantaa ja rohkaisee meitä pysymään Jumalan sylissä, Hänen kannettavanaan. 

”Laulu vaimenee ja hiljaisuuden tuulet jälleen kasvojani koskettavat, se puhdistaa. Kyrie Eleison huulilleni jostain nousee, Jumalamme läsnä on, Hän sen vaikuttaa.
Turvapaikkani, linnani, korkein, polvistun eteen Kuninkaan”

Tätä Jukka Salmisen laulua Turvapaikka lauloimme nuorten kanssa usein.  

Minulla oli ilo ja etuoikeus olla mukana Kouvolan seurakunnan nuorisotyössä vuosina 1985 – 2005 ja lyhyen aikaa vuonna 2020. Tuolta ajalta on niin monia muistoja, että niistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Ensimmäisenä mieleeni tulee ilo siitä, että saimme tehdä työtä huikean hyvässä tiimissä. Noiden vuosien aikana tiimissämme ehti työskennellä moninainen joukko. Jokainen meistä tuli osaksi tiimiä juuri oikeaan aikaan, jokaisella oli oma tärkeä paikkansa. Me työntekijät olimme kukin hyvin erilaisia persoonaltamme ja lahjoiltamme ja silti meillä oli yksi sydän ja rakkaus nuoria kohtaan. 

Kaikkein parasta nuorisotyössä olivat nuoret itse, heidän kanssaan toimiminen ja eläminen. Saimme kokea Jumalan huolenpitoa ja johdatusta. Saimme elää yhteistä uskoamme todeksi. Oli koskettavaa saada kulkea nuorten rinnalla heidän elämänsä eri vaiheissa ja seurata heidän kasvuaan rippikoulusta aina siihen asti, kun he yksi kerrallaan levittivät siipensä ja lähtivät maailmalle. Onneksi jotkut jäivät paikkakunnalle ja heitä tapasimme nuorten aikuisten toiminnan parissa.

No, mitä me teimme nuorten kanssa? Mitä seurakunnalla oli tarjota? 
Yhdessä ideoimme monenlaista toimintaa nuorille ja toteutimme sitä yhdessä nuorten kanssa. Esimerkiksi v 1990 nuorten käsiohjelma kertoo, että tarjolla oli nuorteniltoja, nuortenleirejä, retkiä tapahtumiin, erilaisia pienryhmiä: AV-kerho, draamaryhmä, raamattupiiri, nuorteniltojen suunnitteluryhmä, nuortenleirin suunnitteluryhmä, rukouspiiri, tyttöjen aerobic, peli-ilta, nuorten kirkkokahvit, nuorten naisten narinat, poikien porinat, Matalan kynnyksen avoimet ovet keskiviikkoisin ja perjantaisin, bänditoimintaa, isoskoulutusta sekä erilaisia tapahtumia kuten esim Vappugospel ja rovastikunnallinen sählyturnaus jne, eli vähän tyyliin jokaiselle jotakin. Eikä tässä tietenkään ollut kaikki. Jonain vuosina tarjolla oli K-17 iltapäivät Matalassa Kynnyksessä, nuorten diakoniaryhmä ja ties mitä. Ihan kaikkea ei tahdo enää edes muistaa. 

Vaikka toimintaa oli tarjolla paljon, niin kaiken sen keskellä, ikään kuin punaisena lankana kulki tietysti seurakunnan perustehtävä: julistaa evankeliumia ja tukea nuoren kasvua uskossa  ja antaa mahdollisuuksia elää uskoaan todeksi oman näköisellä tavallaan. 

Meidän nuori seurakuntamme sai olla ja on edelleen Jumalan sydämellä. Seurakunta kokonaisuudessaan ja me kaikki sen eri ikäiset jäsenet olemme Jumalan silmäterä ja Hänen rakkautensa kohde. Hän kutsuu meitä syliinsä ja hellänä soi Hänen kutsunsa:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”
Matt 11:28

Ja niin saamme taas yhdessä laulaa:

”Kuulua saan joukkoon, jossa kädet yhteen liittyy. Hymni nousee kirkon holviin ja laajenee. Särkyneiden sydämien toiveet kodin löytää. Armahduksen sana uuden tien aukaisee. Turvapaikkani, linnani , korkein, polvistun eteen Kuninkaan.”

Maarit Räty, nuorisotyönohjaaja v 1985-2005 ja 2020