Kappelista kerhoon, muskarista messuun
- laaja-alaista kirkkomusiikkityötä Kouvolassa 27 vuotta

Kirjojen kirjoa

Sain pyynnön kuvailla lyhyesti omaa kirkkomuusikon työtäni paikallisen seurakuntaelämän saumakohdassa, jossa ”pieni” Kouvolan seurakunta on juuri laajentumassa isoksi Pohjois-Kymenlaakson käsittäväksi yhteisöksi. Lapsuuden ja nuoruuden Kouvolan seurakuntamusiikin vaikutteitani voisi kutsua ”kirjojen kirjoksi”, jollaisen kanssani sadat nuoret kohtasivat seurakunnassamme kultaisella ”kasarilla” eli 1980-luvulla.

Oma pyhäkouluni kokoontui lähellä kotia hyvin jännittävässä paikassa: nimittäin Petäjätien kerrostalon pommisuojassa. Siellä käytössä oli kauniisti kuvitettu sininen Pyhäkoululauluja-kirja. Vähän myöhemmin kutsui maanantaisin perinteinen Tyttökerho, jossa oli viikoittain ahkerassa käytössä nuorisotyön kokoama pieni Step-lauluvihko. Arkinen musisointi solahti luontevasti kerhojen ohjelmaan. Pyhäkoulussa Helmi-opettaja opetti meille lauluja ilman sen kummempaa säestystä. Tyttökerho taas kokoontui Mansikka-ahon koulun vihreän käytävän luokassa, jossa isoset liitutaulun liidun pölistessä näyttivät innolla lauluja ja laululeikkejä Stepistä.

Keskuskirkkomme uudet dispositioltaan Pekka Ainalin suunnittelemat ja Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut (käyttöönotto kevät 1978) tulivat jo lapsena tutuksi viimeistään ensimmäisen adventin Hoosianna-kirkoissa. Pekka-kanttori kutsui vuosittain aina kaikki seurakunnan ja kaupungin kuorolaiset aloittamaan kirkkovuoden Händelin ”Riemuitse tytär Siionin” ja Voglerin Hoosianna-hymnin siivin. Ortodoksiseen kirkkomusiikkiin sain äidin ja isän mukana tutustua sekä Kasarminmäellä Sakaristontien kerrostalon alakerran tsasounassa, että lähellä sijaitsevan Pyhän Ristin ylentämisen kirkossa.

Puhjonrannan rippikoulussa (kesällä 1987) oma ryhmäni saattoi olla erityisen innokas laulamaan ”punaisen kirjan” eli Nuoren seurakunnan Veisukirjan gospeleita. Vielä kotiin kuljettavaa bussia odotellessa aulan naulakoille muodostui laulupiirejä kitaran kompatessa ”ee-van-keli-u-mia” ja muita tärkeiksi tulleita leirilauluja.

”Kasarin” loppupuolella tulivat Kouvolaan ensimmäiset Vappugospel-konsertteja ennakoivat tapahtumat. Yläasteikäisen tytön päiväkirjan uutiskynnyksen pääsi ylittämään ainakin Gospel Power -yhtyeen solisti Heikki Hela. Lyseon lukion ensimmäisellä vuosikurssilla 1989 toteutettiin koulukirkkona vastikään ilmestynyt Pekka Simojoen ”Hiljaisuuden messu” komeasti bändisovitusten ja neliäänisen kuorosatsin kera. Messu meni opettaja Anssi Myyryläisen (sittemmin Gardemeister) johdolla niin hyvin, että toiveuusinta koitti toisen vuosikurssin keväällä. Kanttorin polkuni katson alkaneen Pohjois-Kymen Musiikkiopiston pianoluokasta, kun lehtori Ari Helander esitteli muusikon uran vaihtoehtoja ja rohkaisi hakeutumaan Sibelius-Akatemiaan Kirkkomusiikin linjalle. Hetket Musiikkiopiston pianosalissa osoittautuivat elämässäni kultaa kalliimmiksi, kun kanttorin opintopolku avautui Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla syksyllä 1991. Opiskeluvaiheen jälkeen uusi kanttorin virka avautui minulle täällä Kouvolassa elokuussa 1999.


 Messua ja Spessua

Kouvolalaiset rakastavat messuaan ja tähän perinteeseen oli hyvä tulla 27 vuotta sitten tuoreena kirkkomuusikkona. Kouvolan messuissa olemme saaneet nauttia monien rakastettujen kanttorien työn hedelmistä! On ollut ilo saada olla mukana viemässä perinnettä eteenpäin virsin, lauluin ja monin musiikkiesityksin. Yhteistyö paikallisten muusikkojen kanssa on ollut aina itsellekin juhlahetki!

Perinteisen messun rinnalle kehittyi Kouvolassa Special-messut, jotka rakentuvat rennosti seurakuntakeskuksen Maria-saliin. Itse olen saanut joitakin kertoja vierailla Specialissa pianon ääressä ja olipa jossain vaiheessa meillä oma Wings-niminen nuorten aikuisten lauluryhmäkin Special-messuja varten. Myöhemmin ”housebändien” ohella Ilon sävel – kuoro vieraili messuissa rohkaisemassa iloon ja ylistykseen laulaen.


Kanttori menee metsään ja muskariin

Kirkkomuskari – nimisen työmuodon ensimmäiset laulut ja materiaalit ilmestyivät vuonna 2007 ja siitä alkaen Kirkkomuskarien suosio on ollut seurakunnissa suurta. Kouvolan seurakunnassa lähdettiin rakentamaan kirkkomuskaritoimintaa lastenohjaaja Katja Savolaisen johdolla heti valtakunnallisen toiminnan alkumetreillä. Aluksi kokoonnuimme Sarkolan uudella seurakuntakodilla ja monien vaiheiden jälkeen parhaaksi paikaksi on osoittautunut keskustan Koiviston talon yläkerta. Kanttorille torstain kirkkomuskari-iltapäivät ovat olleet vaikuttava ikkuna musiikin merkitykseen ihan pienimpien elämässä. Lasten ja vanhempien ryhmässä otetaan askeleita yhteiseen leikkiin ja toimintaan, rohkaistutaan ja vahvistutaan musiikin siivin. Tietenkin myös alkulaulun sanoin: hauskaa olla saa! Kirkkomuskari tarjoaa vanhemman ja lapsen yhteisen tilan, jossa muut arkiset puuhat ovat pienen hetken tauolla. On lupa keskittyä lauluihin, rytmeihin ja leikkeihin. Kirkkomuskarin vapaa soittohetki ennen yhteistä ohjelmaa ja eteisen kohtaamiset ovat luontevaa ja äärimmäisen tärkeää perheiden yhteydenpitoa. 

Kouvolan seurakunnan varhaiskasvatus on ollut aktiivinen edelläkävijä paitsi kirkkomuskaritoiminnassa, myös ulkona luonnossa tapahtuvan toiminnan kehittämisessä. Keväällä 2020 alkanut pandemia lisäsi entisestään luonnossa työskentelyä. Kanttorikin meni metsään! Tiukimmissa pandemian vaiheissa ennen aina seurakuntakotien suojissa pidetyt päiväkotien adventtihartaudet toteutettiinkin ulkona rastipolkuina. Olipa minulla kerran jännittävä ilveksen puku päällä omalla rastillani – eräänä aamuna tosin jo kaukaa kuului lapsen ihastunut huuto: lammas!

Viime vuosina olen ulkona saanut olla kosketinsoittimen kanssa päiväkotien toukokuisissa kevätkirkoissa, monenlaisessa säässä. Välillä musisoidaan vaihtelevan soitinvalikoiman kanssa: sateella mukana ovat vain rytmisoittimet. Toinen pihoille (myös kanttorin osalta) siirtynyt työmuoto on Pikkukirkot eli perhejumalanpalvelukset. Seurakuntatalon pihalle rakentuu alttari ja musiikkipiste ja sen äärellä yhdessä vietetään yhteinen pieni jumalanpalvelushetki. Perheet arvostavat ulkotilaa, koska näin vältytään ulkovaatteiden riisumisen ja uudelleen pukemisen kurahousuzumbalta sisällä. 

Yksi kaunis kouvolalaisten pienten lasten perinne elää vielä tätäkin kirjoittaessa: eskareiden hautausmaavierailut Vanhalle hautausmaalle pyhäinpäivän aikoihin. Perinteen aloitti aikanaan varhaiskasvatuksen pappi, rovasti Arja Koskinen. Kaupungin päiväkotien on mahdollista ilmoittautua retkelle, jossa sisällä kappelissa pohditaan lapsen tasoisesti kuolemaan liittyviä asioita ja hautajaisten kulkua sekä ulkona kävellen tutustutaan hautausmaahan. Perinne on valtakunnallisestikin erityinen ja arvostettu.

Kirkkokuoro parvella ja puistossa

Yhteistyö Kouvolan Kirkkokuoron kanssa alkoi osaltani syksyllä 2018, kun silloinen kuoronjohtaja Mari Lehtinen aloitti Sonus-kuoron johtajana. Menneeltä uralta erityisinä muistoina ovat jääneet paitsi sävelet aamun messuissa, myös kuoron esiintyminen useampana kesänä järjestetyissä Karjalaisen kansan messuissa. Tämän kokonaisuuden on säveltänyt ja sanoittanut Tapani Nuutinen. Ulkoilmatapahtuma Puistomessussa on kuoro vaihtelevassa säässä palvellut uskollisesti vuosia. Tässäkin messuformaatissa palveli pitkään Juho Kankaan kokoama Korttelipelimannit-yhtye. Yhtyeen jäsenet kuuluivat myös aktiivisina laulajina Kirkkokuoron riveihin, mutta näissä kansanmusiikkihenkisissä messuissa yhtye pääsi näyttämään soittotaitonsa ja heidän musiikkiaan jäi moni kaipaamaan kuoron esiintymisissä. 

Marianpäivän Juhlamessu (maaliskuu 2025) ja kuoron 100-vuotisjuhla (toukokuu 2025) ovat tärkeät virstanpylväät omalta kuorokaudeltani. Kuorossa kohtasin ja edelleen kohtaan ison joukon laulun ystäviä, joilla on sydän kohdallaan. Tästä kertoo tiheät pienryhmän vierailut palvelukodeissa kuoroharjoitusten lisäksi. Tässä kuoromme tekee arvaamattoman tärkeää palvelutyötä, josta kouvolalaisina saamme olla iloisia!

Muita kuoroja ennen Kirkkokuoroa on työvuosiini mahtunut mm. lapsikuoro Kamut, joka kokoontui Sarkolan seurakuntakodilla ja Gospelnaiset-kuoro 2000-luvun alkupuolella.


Uuden kynnyksellä

Urheilupuiston koulun 1980-luvun välituntitila ”montusta” tähän päivään on ollut pitkä matka. Nyt olemme seurakuntarakenteen osalta uuden kynnyksellä. Kouvolalaisessa kirkkomusiikissa soi ja kaikuu monipuolisesti. Perinteinen virsi viriää jumalanpalveluksissa, monenlaisissa hartauksissa ja tapahtumissa. Gospelbändit roudaavat ja virittävät soittimensa usein erityisesti Special-messuja varten. Uusia nuoria taitureita kuullaan säännöllisesti kirkossa – milloin pianon, huilun tai vaikka saksofonin taitajina. Kerran kuussa Terhi Paukun järjestämissä yhteislauluilloissa on jo vuosien ajan tehty tutkimusmatkaa virsikirjan sivuilta avarammalle. Kappelissa kouvolalaiset siunaustilaisuuksien saattoväet uskaltavat toivoa kanttoreiltaan hyvinkin henkilökohtaisia musiikkiesityksiä. Kouvolan seurakuntayhtymän kanttorien ensemble ja bändi tuottivat viiden pop-konsertin sarjan ”Kanttorit estradilla”, joka kokosi kiitollisia kuulijoita ensin Kouvolan Taiteiden yössä elokuussa 2025 ja nyt viimeksi Kirkkomusiikkiliiton valtakunnallisilla päivillä Kuusankoskella syyskuussa 2026. Myös Kymenlaakson Kanttori-urkuriyhdistyksen kuoro konsertoi säännöllisesti tuoden aktiivisesti kuuluville uutta ohjemistoa.

Kanttori Pekka Ainalin muistokonserttia vietettiin täydessä Keskuskirkon salissa niin ikään syyskuussa 2026 yhdessä satapäisen muusikko- ja laulajajoukon kanssa. Mari Lehtisen kokoama ohjelma ja esiintyjät liittyivät läheisesti Pekan 39-vuotiseen uraan Kouvolassa. Konsertissa oli kuultavissa nykyistä kirkkomuusikkojen voimaa ja taitoa, jolla ollaan valmiita yhdessä viemään kirkkomusiikin säveliä Kouvolassa eteenpäin, nyt muuttuvien rakenteiden ja tilanteiden puitteissa. Kanttorin työn laaja-alaisuus pysyy: milloin muskarin Auringonkukkalaulun, kappelin Adagion tai estradikonsertin Abban muodossa. Mitähän kaunista ja hyvää tuleva tuo tullessaan?