Meilahdesta Kouvolaan

Valmistuin seurakunnan nuorisotyönohjaajaksi Suomen Raamattuopistosta toukokuussa 1980. Aloitin nuoriso-ohjaajan työt Meilahden seurakunnassa helmikuussa 1980. Työskenneltyäni Meilahdessa viitisen vuotta, Kouvolasta minuun otti yhteyttä nuorisopastori Keijo Gärdström ja pyysi hakemaan vastaperustettua erityisnuorisotyöntekijän virkaa. Olin kuitenkin niin kiintynyt Meilahden seurakunnan nuoriin, etten voinut ajatella siirtyväni kotipaikkakunnalleni. Lupasin kuitenkin rukoilla asian puolesta. Virka oli toistamiseen auki Kotimaa-lehdessä. Rukoiltuani asian puolesta, Jumala pysäytti minut 1 Kor.16;8-9 kohdalla ja alkoi puhutella voimakkaasti ja selkeästi tämän Raamatunpaikan kautta:  
Jään tänne Efesokseen helluntaihin saakka, sillä minulle on avautunut laaja ja lupaava työmaa. Tosin myös vastustajia on paljon. 
Tämä Raamatunpaikka oli selvä merkki Jumalalta hakea erityisnuorityöntekijän virkaa, johon tulinkin valituksi. Aloitin työt Kouvolassa maaliskuun alussa 1985. Koska Jumala oli antanut lupauksen suuresta ja lupaavasta työmaasta, aloin rukoilla, että Jumala antaisi näyn tuosta edessä olevasta työstä. Kului lähes vuosi eikä mitään kuulunut. Muistan, kuinka Majander Risto kyseli minulta, miten aion toteuttaa erityisnuorisotyötä Kouvolassa, johon vastasin odottavani Jumalan näkyä. 

Ihme tapahtui, kun Kouvolasta lähtöisin olevat Savonlinnassa opiskelevat luokanopettajanuoret saivat rukoushetkessä Jumalalta näyn Matalasta Kynnyksestä. Näky tuli siskoni Annen kautta minulle ruutupaperilla. Tämän näyn ja ihmeellisellä tavalla silloisessa Hansakorttelissa avautuneen kellaritilan myöstä aloin pyörittää yökahvilaa nimeltä Matala Kynnys. 

Muistan hyvin, kun istuimme avajaisiltana perjantaina 14.3. 1986 Matalan Kynnyksen toimistossa ja ylen toimittaja kysyi minulta, kuinka paljon arvelen nuoria tulevan yökahvilaan. Hieman liioitellen vastasin, että 40 nuorta. Toimittaja laittoi mikrofonin ja muistiinpanovälineet laukkuunsa ja sanoi, että häntä ei kiinnosta tehdä juttua niin vähäisestä nuorisojoukosta. Hätäännyin hieman ja tarkensin arviotani 150 nuoreen. Tämä sai toimittajan kuitenkin lopulta tekemään jutun. Ensimmäisenä iltana kahvilassa kävi 442 nuorta. 
Matala Kynnys oli aluksi auki kadun nuorille keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin ympäri vuoden. Matalan Kynnyksen suosio yllätti meidät täysin, sillä perjantaisin kävijämäärät olivat parhaimmillaan 500–1500 nuorta.  

Avustajina kahvilassa toimivat seurakuntanuoret, jotka koulutettiin kahvilatoiminnan eri tehtäviin. Teimme useita koulutus- ja tutustumismatkoja vastaaviin paikkoihin Euroopassa. Matala Kynnys toimi esimerkkinä useille seurakunnallisille ja kunnallisille yökahviloille Suomessa. Kävimme Olavi Sydänmaanlakan ja Timo Nuutisen kanssa kouluttamassa kymmeniä kahvilatoiminnasta kiinnostuneita nuorisotyöntekijöitä. 
Matala Kynnys oli kadun jatke, kuten Kouvolan Sanomat aikoinaan sen toiminnan otsikoi. Paikkaan oli helppo tulla ja sinne sai tulla jopa päihtyneenä. Matalan Kynnyksen tyypillinen perjantai-ilta koostui gospelbändien keikoista ja todistuspuheenvuoroista. Ahkerin Kynnyksessä esiintynyt artisti oli Anssi Kela, joka tietomme mukaan vieraili yhdeksän kertaa yökahvilassa. Muistan, kun eräänä vuonna Matalassa vieraili Pekka Ruuska, joka kertoi Matalan Kynnyksen olleen paras esiintymispaikka siihenastisista keikkapaikoista. 

Matala Kynnys oli auki 20-vuotta. Se suljettiin vuonna 2006. Matalan Kynnyksen paikka vaihtui Hansa- korttelissa muutamaan kertaan. Hienoista muistoja Matalan Kynnyksen ajoilta oli se, että nuoria tuli siellä uskoon ja seurakunnan nuoret kasvoivat palvelemaan muita nuoria.  

Vappugospel

Jumala antoi minulle useita ideoita tavoittaa nuoria Kouvolassa ja voimaa myös ideoiden toteuttamiseen. Matalan Kynnyksen lisäksi erityisnuorisotyöhön kuului palveluoperaatio Saapas ja myöhemmin Katupäivystyksen nimellä toimiva sammuneiden nuorten auttamistyö, jonka tarkoituksena oli huolehtia päihtyneistä nuorista viemällä heidät selviämisasemalle Koiviston- talolle. Kävimme myös tekemässä vastaavaa työtä useana juhannuksena Orilammen majalla tai muutamissa rockkonserteissa, kuten Dingon keikalla Tommolansalmen tanssilavalla. 
Musiikkityö erityisnuorisotyön siipien suojassa oli mittavaa. Jukolantien pommisuojassa taisi parhaimmillaan harjoitella 10 bändiä(osa ei ollut gospelbändejä).  

1985 halusin järjestää seurakunnan nuorille vapunaattona gospelkonsertin Yhteiskoulun jumppasalissa. Paikalla oli Road-yhtyettä kuuntelemassa 500 nuorta. Ajattelin, että seurakuntanuoretkin tarvitsevat oman tilaisuuden, jotteivat ajautuisi pois seurakuntayhteydestä. 
Samoihin aikoihin olin yhteydessä Suomen johtaviin gospelmuusikoihin ja ehdotin, että järjestäisimme gospelbändeille SM-kisat. Tilaisuus toteutettiinkin nimellä Gospelsoundcheck, jossa kilpailujen lomassa koulutettiin aloittelevia gospelbändejä. Kouvolassa pidetyssä Gospelsoundcheckkiä seurakuntamme bändi nimeltä Dogrose saavutti hienosti hopeasijan. Oli hienoa toimia yhdessä mm. Mikko Kuustosen, Jukka Leppilammen, Löytyn veljesten ym. kanssa ja edistää gospelmusiikin leviämistä ja tunnetuksi tulemista Suomessa. 

Vappugospel ei jäänyt kertaluonteiseksi konsertiksi vuonna 1985, sillä samana vuonna konsertin jälkeen Markku Hatara Jengityö ry:stä otti minuun ja muihin Kouvolan seurakuntien nuorisotyöntekijöihin yhteyttä ja ehdotti, että järjestäisimme seuraavan Vappugospelin yhdessä. Tämä toteutuikin jo seuraavan vuonna Kouvolan jäähallissa yli tuhatpäisen nuorisojoukon kanssa. Parhaimmillaan Vappugospelissa oli lähes 5000 kuulijaa. Vappugospelia pidetään edelleen, vaikka sen olemassaolohistoriaan sisältyy useamman vuoden tauko , taloudellisten vaikeuksien takia. Onneksi velka saatiin yhteisvastuullisesti maksettua. 

Luottamushenkilö ja vapaaehtoinen

Toimin Kouvolan seurakunnan erityisnuorisotyöntekijänä vuoteen 1997, jonka jälkeen siirryin erityisluokanopettajaksi Oppikujan kouluun eli nykyiseen Yhteiskouluun. Olin virkavapaalla 1994–1996, jonka aikana opiskelin luokanopettajaksi ja myöhemmin erityisluokanopettajaksi. Koin hyvin vahvasti Jumalan johdatuksen lähteä opiskelemaan opettajaksi. Sain viimeisen merkin Jumalalta Kouvolan Keskuskirkossa alttarilla. Seppo Juntunen profetoi minulle rohkaisten lähtemään opiskelemaan.  

Vuonna 1998 asettauduin ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin ja tulin valituksi Kouvolan seurakunnan kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon. Toimin edelleen seurakunnallisissa luottamustehtävissä. Vastuullisin luottamustehtävä on tähän asti ollut toimia oman seurakuntamme seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajana usean vuoden ajan. 

Seurakunta on ollut lähellä sydäntäni uskoontulovuoden 1974 jälkeen. Olen ollut siitä lähtien aktiivisesti mukana seurakuntamme vapaaehtoistoiminnassa; mm. isosena, miestyössä ja SunnuntaiSpecialissa. Seurakunta on minulle rakas. Haluan osaltani olla sitä rakentamassa. Tärkeimmäksi paikaksi minulle on tällä hetkellä muodostuneet SunnuntaiSpecial-illat. On hienoa ollut olla rakentamassa tätä yhteisöä. 
Jumala puhui minulle miesten bändin perustamisesta ja muistan hyvin, kun laitoin Veturissa kädet ristiin ja silmät kiinni ja rukoilin, että Jumala johdattaisi eteeni uskovan gospelmuusikon. Ihme tapahtui, sillä kesken rukouksen törmäsin Laineen Kalleen, jolta kysyin heti halukkuutta lähteä mukaan bänditoimintaan. Kalle vastasi muitta mutkitta myöntävästi pyyntööni. Samalla ihmeellisellä tavalla mukaan tulivat muut bändin jäsenet. Olemme olleet aktiivisesti myös bändinä Special-ja miestenilloissa. Jumala on ollut ihmeellinen kaikkien näiden vuosikymmenten ajan, jotka olen saanut olla uskossa ja toimia seurakuntamme parhaaksi.


Arto Sahamies