Keskustan lähetyspiiri muistelee 14.5.2026, haastattelija Kaija-Liisa Lindberg.

Paikalla muistelemassa piirin vastuuhenkilö Anni Väisälä, Ilona Ahonen, Anna Vuolasto, Kerttu Saarinen, Marja-Liisa Koivisto, Tuula Korjala ja Sirkka-Liisa Paananen. 

Muisteleminen piirissä alkaa sen historiasta, joka juontaa juurensa 1960-luvun alkupuolelta. Piirissä on ehditty viettää jo 60-vuotispäiviä. Keskustan lähetyspiiri kokoontui aiemmin Koiviston talolla, sitä ennen Kaunisnurmen kerhopisteessä ja kodeissa. Piiri oli muuttunut iltapäiväpiiristä aamupäiväpiiriksi jo Kaunisnurmen kerhopisteessä ja silloin joitain jäseniä jäi piiristä pois. Toisista piiriläisistä oli mukavaa, kun iltapäivällä saattoi tehdä jo muita asioita. 

Kaunisnurmen kerhopisteessä pidettiin naruarpajaisia. Palkinto oli pöydällä, esimerkiksi keksipaketti, ja yhden narun päässä oli nappi. Narun päät olivat vetäjän kädessä ja jokainen sai oman narun, josta sai vetää. Arpajaisnaru maksoi markan.

Kun kerho muutti Koiviston talolle vuonna 2011 ja Raili Järvelä oli lopettanut piirin pitämisen Kaunisnurmella, Anni Väisälä alkoi vetää piiriä. Anni oli lähtenyt lähetystyötön Afrikkaan vuonna 1973 Helsingistä ja oli tullut Kouvolaan vuonna 1984. Oli luontevaa, että hänestä tuli piirin vastuuhenkilö. 
Haastattelu keskeytyy, kun piirin jäsenet ryhtyvät miettimään, ketä lähettiä voisi kesän aikana kutsua piiriin vierailulle. Kysyn, mitä aiheita ja keitä vierailijoita piiriläisille on jäänyt mieleen.
Erityisen mielenkiintoinen tutustumiskohde maana on ollut piiriläisten mielestä Japani, josta mm. Johanna Harjula kävi kertomassa. Piirissä ovat vierailleet monien muiden ohella mm. Arja ja Osmo Harjula, Markus Aitamäki, Vuokko Rämä, Arja Halttunen, Marjo ja John Brownie, Terttu Poutanen ja Liisa Rossi.  Sirkku Marja Tommola on ollut helppo saada piiriin, sanoo Anni. Hän on kertonut mielenkiintoisella tavalla Namibiasta ja näyttänyt kuvia ja kertonut matkakertomuksia muualtakin, etupäässä Afrikasta, sanovat piiriläiset. On myös mielenkiintoista, miten lähetystyö liittyy lähettien elämään. Lähettien todellinen arki, esimerkiksi lasten asiat, ovat tulleet realistisemmin esille ja se on piiriläisten mielestä hyvä asia. 

Myös seurakunnan työntekijät ovat olleet piirissä pidettyjä vieraita. Kanttorit ovat olleet piirissä usein, piiriläiset laulavat mielellään virsiä. Myös lähetyspappi Ulla Koskinen on ollut piirissä usein. Kun piirissä ei ole vierailijaa, pidetään hartaus Liisa Rossin kirjasta Sinä annat toivon. Kirjasta luetaan sen päivän kohta, kertoo Anni.
Kysyn, millaisia muistoja piirillä on lähetyssihteereistä. 

Lähetyssihteereistä Elvi Helin muistetaan pitkäaikaisimpana, hän teki työtä seurakunnassa 25 vuotta.  Lähetyssihteeri Ilkka Kontturi halusi puolestaan aikanaan, että olisi edes yksi lähetysompelupiiri. 2010-luvulla Keskustan lähetyspiirissä piirissä neulottiinkin ahkerasti sukkia ja nuttuja. Malli oli yksinkertainen. Junasukat tiedettiin hyvin pienen ihmisen jalkaan sopiviksi.
Entä mistä lähetysinnostus on piirin jäsenissä syntynyt? Miten heistä on tullut piirin jäseniä?
Ilona ja Kerttu kertovat olleensa tyttökerhossa. Kerttu muistaa, että tyttökerhossa oli ryhmissä lähetysasia esillä, kun eri ryhmillä oli tutustumisaiheena Ambomaa, Israel ja muita kohteita. Kertusta tämä oli kiva juttu, sai tietoa. 
Myös kouluissa kävi lähetystyöntekijöitä kertomassa työstään. Annille ja Ilonalle tuli kotiin lähetysaiheinen lasten lehti, Ilonan lapsille tuli kotiin Totto-lehti. Anna muistaa lapsuudestaan pakanalähetyksen ompeluseurat. Ompeluseuroissa vaikutuksen teki lähetystyöntekijä Anni Hatakka, joka kertoi, että lähetystyöntekijän pitää olla ensimmäiseksi kärsivällinen, toiseksi kärsivällinen ja kolmanneksi kärsivällinen. Kotiseudulla Kaavilla lähetystyö oli maanviljelijäperheille tärkeä asia, sanoo Anna. 

Ystävän ja naapurin kutsu on ollut monille piiriläisille tie tulla piiriin. Marja-Liisa tuli tällä tavalla piiriin vuonna 2026. Tuula on tullut piiriin vuonna 2011 ystävän houkuttelemana ja on käynyt piirissä uskollisesti. 
Sirkka-Liisan polku piiriin alkoi kauan sitten Anjalassa, kun tuttu ihminen Raili Heinilä oli kirjoittanut lähetysaiheisen näytelmän, joka esitettiin Ummeljoen seuratalolla. Näytelmä kiinnosti minua, sanoo Sirkka-Liisa. Anni, Raili ja Sirkka-Liisa olivat tutustuneet toisiinsa partiossa Anjalassa jo lapsuudessa.
 - Myöhemmin, vuonna 2014, tapasin Railin kaupassa Kouvolassa, Sirkka-Liisa kertoo. - Olimme molemmat muuttaneet tänne ja Raili kertoi, että Väisälän Anni pitää lähetyspiiriä. Raili Heinilä kirjoitti Anni Väisälän elämäntyöstä Angolassa myös kirjasen. 

Piiri on avannut monien lähettien kautta lähetystyötä. On ollut kiinnostavaa tavata piirissä käyneitä lähettejä ja saada tietoa asioista. 
Kerttu kertoo, että käynti lähetysmaassa Thaimaassa on ollut pysähdyttävä kokemus. Eri maanosien eksoottinen luonto on hänelle tärkeä asia. Lähetyspiirin kautta on tullut kiinnostus muualta tulleisiin ihmisiin. Kun Kouvolaan tuli kiintiöpakolaisia Kongosta, Kerttu kuljetti heitä Kouvolassa. Yhteys heihin on säilynyt.
Tiedon ohella tärkeitä piiriläisille ovat olleet sosiaaliset kontaktit, jotka ovat rikastuttaneet elämää. Lähetyspiirien määrä on vuosien varrella vähentynyt, ei vain Kouvolassa vaan koko Suomessa. Nuoret harrastavat projekteja ja tykkäävät tapahtumista, sanovat piiriläiset.