Rakas Kouvolan seurakunta!

Siitä on juuri 50 vuotta, kun muutimme Kouvolaan. Mieheni Ollin työ talouspäällikkönä toi meidät tähän elävään seurakuntaan. Kouvola näytti heti parastaan: muuttopäivän iltana Nipan grilli tuli tutuksi.

Uusi kirkko oli alulla. Seurakuntatyö oli vireää lapsista, nuorista, nuorista aikuisista, joihin silloin vielä lukeuduimme, vanhuksiin asti. Perheemme kuopus oli vasta kuukauden, joten hänen syntymäkotikunnakseen tuli Kouvola. Ei kai ajatella perheen muuttavan ennen ristiäisiä.
Seurakunta rakasti pienimpiään. Kotikirkossamme Käpylässä oli pyhäkoulu messun aikana. Ehtoollisen aikana lapset tulivat mukaan siunattaviksi. Ja pian he jo saivat ehtoollistakin. Ihanat tädit Helmi, Eila ja Kaarina järjestivät lapsille hyvän hetken.

Keskuskirkon valmistuminen (upeat urut), monipuolinen musiikkityö (oi Sonus), tiedotus (Seurakuntatervehdys, sitten Lehteri) ja tavoittava kotikäyntityö. Tämä otos on henkilökohtainen. ”Toiselle toiset askareet.”

Missiot Suomessa alkoivat Olympiastadionilta vuonna 1987 Billy Grahamin vierailulla. Niitä sitten jatkoi hänen tulkkinaan toiminut Kalevi Lehtinen. Kouvolassa järjestettiin missio 1991, jolloin tärkeä osa tiedottamisessa oli puhelinkampanja. Näin seurakunta sai yhteyden tuhansiin kaupunkilaisiin. V. 2002 oli jäähallitapahtuma, jossa joka ilta puhui Kalevi Lehtinen. Muusikot vaihtuivat: Jaakko Löytty, Pekka Simojoki, Petri Laaksonen. Ja hienointa oli yhteiskristillisyys. Eri kristillisten seurakuntien saumaton yhteistyö osoitti, että opilliset eroavuudet saavat väistyä yhteisen uskon ja päämäärän tieltä.

Ja mitä rikkautta seurakunta vuosien mittaan toikaan: Vuoden 1989 lähetysjuhlat jäähallissa toi meille koko edellisen talven valmistautumisen ilon lisäksi valtakunnallisen juhlan. ”Ilo tulee kaupunkiin” oli juhlien teemana. Ja lasten juhlan keltaisia Iloa puseroon -paitoja pidimme me aikuisetkin.

Vuonna 2007 Hilkka, lapsityön voimahahmo, organisoi koko kaupungin mukaan ottavan jouluvaelluksen: Manski, kaupungintalo, Hovioikeuden puisto. Laulua, tanssia, eläimiä. Ja ihka oikea vauva Jeesuksen roolissa. Kuka oli ensimmäisenä vuonna, kysykää Keijo-rovastilta.

Pappi ja taiteilija Hannu Kosola teki Käpylän kirkkoon seitsenosainen lasimaalauksen Isä meidän -rukouksen pohjalta. Vihkiäisten piti olla sunnuntaina ja työporukka odotti. Missä ovat Saksasta lähetetyt taideteokset?  Viime hetkellä ne löytyivät jostakin pakettifirman komppeista. Ja Matti joukkoineen hoiti asennuksen. Tuli hieno juhla. Minulle tuo taideteos on niin tärkeä, että Käpylässä istun aina parvella.

Voi voi, yhtä tärkeä on uudempi taideteos: Jan - Eric Anderssonin Maria-sali. Sehän on yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa luotu kokonaisvaltainen elämys.

Tässä omakohtaisia välähdyksiä, jotka seurakunta on mahdollistanut. ”Kristuksen kirkko maan päällä.”  Näinhän se tulee todeksi.

Rakas kotiseurakuntani! Kiitos 50 vuodesta. Muista, että et vain tue ihmistä elämänmittaisella matkalla. Sinulla on antaa paljon enemmän: ilo, rauha, toivo ja ikuinen elämä.


Leena Johansson