Pappina koulujen aamunavauksissa

Ennen vanhaan papit pitivät aamunavauksia Kouvolan yläkouluissa ja lukioissa. Se oli tärkeää hommaa, koska siinä tuli kohdattua paljon sellaisia nuoria, joilla ei ollut yhteyttä seurakuntaan. Päätinkin jo nuorena, että puhutaanpa nyt niin, ettei mene torjunta päälle, ja kehittelin kepeän ja syvällisen tyylin yhdistelmän, joka saavutti suuren suosion.

Kouvorinteen lukiossa aamunavaukset pidettiin puhujanpöntöstä, josta näki, milloin opettajat menivät luokkiin ja sulkivat luokan oven perässään. Siitä tiesi, koska voi aloittaa. Kerran opettaja viipyi ja oli vain aloitettava, vaikka läheisen luokan ovi oli auki ja oppilaat pölpöttivät kovaan ääneen. 
Kun sitten aloin soittaa puhelimestani kaikille tutuksi tullutta aamunavausteni tunnusmusiikkia, virttä Totuuden Henki, joku poika huusi täysillä luokassa: ”turpa kiinni!” kuullakseen paremmin. Se taisi olla paras palaute, jonka olen koskaan saanut. 

Kerran taas pidin Eskolanmäen koulussa imitaatioaamunavauksen, jossa haastattelin hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemeä. Sen jälkeen eräs opettaja tuli luokseni keskusradiokoppiin, koska oppilaat olivat lähettäneet hänet tarkistamaan, onko Marja-Liisa oikeasti siellä. Mutta ”Hää ol jo lähtent sivakoimaa Hartsan kaa”, vastasin.

Muutenkin monet entiset oppilaat ovat vielä vuosien jälkeen pyytäneet minua vihkimään tai kastamaan, siksi että aamunavauksista oli tullut hyvä mieli.
Mutta ajat muuttuvat. Ensin aamunavauksissa kiellettiin rukoilemasta ja siunaamasta. Sitten niitä harvennettiin ja lopulta lopetettiin kokonaan. Harmillista.
Tässä on kuitenkin esimerkki hyviltä ajoilta. Ehkä se piristää sinunkin päivääsi:

Hupaisaa huomenta! Voisikohan oppilas selvitä koulupäivästä puhumalla pelkästään k-kirjaimella alkavia sanoja? Se selviää nyt, kun pääsemme seuraamaan erään koululaisen päivää:
Koululainen kailottaa kaikenlaista koulupäivästään. Kilisi kello kuorsatessani kotona. Kohottauduin koko komeuteeni. Kampasin kuontalon, kiepsautin koulukirjat, kynät, kumit kassiin. Kipaisin kouluun ketterästi, kiireestä kantapäähän korskeassa kunnossa.
Kas, kas, kaverit käyskentelevät koululla kevätkuosissaan – ketä katselevat. Kivannäköistä kiltsiä killittävät, kultakutrista kaunotarta kyllä kelpaa katsella.
Kil, kil! Kello kilahtaa. Keräydytään kiireesti kolmanteen kerrokseen, käsitellään kotisuomea. Koulumestari Kutvonen kuulustelee:
-    Kerropa koululainen kotimaamme kaupunkeja!
-    Kyllä koulumestari: Kajaani, Kemi, Kerava, Kouvola.
-    Kuvaile kotimaata!
-    Kaunis kotimaa, kelpoa kansaa, kuvankauniit kunnaat, kaupungit, kirkot.
-    Kerro keskeisin kaupunki!
-    Hels…Kelsinki!
Kil, kil, kello kuulustelun keskeyttää. Keräydytään keitolle: kesäkeittoa, kermaperunoita, kefiiriä, ketsuppia, kakkua, koka kolaa. Keittäjälle kiitos! Kyllä kessi koulussa kasvaa.
Kil, kil, kello kilahtaa. Kirkkohistoriaa, kiiluvasilmäinen koulumestari Kekäle kuulustelee:
-    Kerropa koululainen Kristuksen kieltämisestä.
-    Kun kukko kolmesti kiekaisi, Kristus kiellettiin.
-    Kerro, kussa Kristus kuoli.
-    Kolkatalla!
-    Kerro keskitalven kohokohta, kulloin Kristus-lapsi keskellemme kapsahti.
-    Jou…kristmes!
Kil, kil, kello kilahtaa, koululainen kiirastulestansa kotiin kirmaa. Kyllä koulunkäynti kivasta käy, kunhan k-kirjainta kunniallisesti käyttelet.
Kädet koukista, Kristusta kunnioita (= rukoilkaamme): Kiitämme Kristus koulunkäynnistä. Koulumestareita kumarramme, kiltisti kaikkeen keskitymme. Kaamen.
K-kirjaimista koulupäivää kaikille!