Seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajan näkökulmia vuosiin 2025 ja 2026 Kouvolan seurakunnassa

Vuosia 2025 ja 2026 voidaan hyvällä syyllä kutsua historiallisiksi Kouvolan seurakunnissa. Luottamushenkilön näkökulmasta nämä vuodet ovat olleet paitsi merkittävien päätösten myös perusteellisen pohdinnan aikaa. Olemme joutuneet arvioimaan, millä tavoin seurakunnan perustehtävää voidaan toteuttaa muuttuvassa toimintaympäristössä niin, että kirkko säilyy lähellä ihmistä myös tulevina vuosikymmeninä.
Merkittävin yksittäinen asia on ollut päätös yhdistää nykyiset Anjalankosken, Elimäen, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan seurakunnat yhdeksi uudeksi Kouvolan seurakunnaksi 1.1.2027 alkaen. Päätös sai lopullisen vahvistuksen Kirkkohallituksessa maaliskuussa 2026. Samalla nykyiset seurakunnat ja seurakuntayhtymä lakkaavat olemasta erillisinä hallinnollisina yksikköinä.

Hyppäsin Kouvolan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajan paikalle alkuvuodesta 2025, jolloin yhdistymisprosessi oli intensiivisimmillään. Luottamushenkilönä olen päässyt seuraamaan läheltä prosessia, joka ei ole ollut yksinkertainen eikä tunteista vapaa. Seurakunnat kantavat mukanaan pitkää historiaa, vahvoja paikallisia perinteitä ja syvää identiteettiä. Monelle seurakuntalaiselle oma kotiseurakunta on ollut paljon enemmän kuin hallinnollinen yksikkö. Se on ollut paikka, jossa on kastettu, vihitty ja saatettu läheisiä viimeiselle matkalle. Ei siis ole ihme, että yhdistymiskeskustelu on herättänyt huolta ja myös vastustusta.

Vuoden 2025 aikana seurakuntaneuvostoissa käytiin perusteellisia keskusteluja yhdistymisesityksestä. Kaikkialla ratkaisu ei saanut yksimielistä kannatusta. Osa luottamushenkilöistä näki parhaana vaihtoehtona nykyisen seurakuntarakenteen säilyttämisen ja yhteistyön lisäämisen ilman varsinaista yhdistymistä. Toisaalta monet kokivat, että pitkän aikavälin toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia.
Yhdistymisprosessin yksi suurimmista haasteista on ollut tasapainon löytäminen tehokkuuden ja paikallisuuden välillä. Kun seurakunta kasvaa suuremmaksi, syntyy helposti pelko siitä, että ääni kuuluu heikommin kauempana keskustasta sijaitsevilla alueilla. Elimäellä, Valkealassa tai Anjalankoskella on aivan omanlaisensa historia, toimintakulttuuri ja tarpeet. Luottamushenkilönä olen pitänyt tärkeänä sitä, ettei seurakuntauudistus tarkoita paikallisuuden katoamista.

Huoli on ollut ymmärrettävä myös työntekijöiden näkökulmasta. Jokainen organisaatiomuutos aiheuttaa epävarmuutta. Uudessa mallissa on jouduttu tarkastelemaan johtamisrakenteita, virkoja ja vastuualueita uudelleen. Tämä on vaatinut paljon valmistelutyötä ja avointa vuoropuhelua. Samalla on kuitenkin pyritty korostamaan sitä, että kyseessä ei ole ensisijaisesti säästöprojekti, vaan keino turvata seurakunnan toiminta pitkälle tulevaisuuteen. Yhdistymistä valmistelleissa selvityksissä onkin todettu, että yhden seurakunnan malli tarjoaa parhaat mahdollisuudet kirkon tehtävän toteuttamiseen Kouvolan alueella myös tulevina vuosina.

Vuosien 2025 ja 2026 aikana on käyty paljon keskustelua myös seurakunnan identiteetistä. Tästä hyvä esimerkki oli uuden seurakunnan nimestä käyty keskustelu. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Kymijoen seurakunta ja Kouvolan seurakunta. Lopulta nimeksi vahvistui Kouvolan seurakunta. Nimikysymys osoitti, kuinka tärkeänä ihmiset pitävät sitä, että seurakunta tunnistetaan omaksi ja että sillä on selkeä yhteys alueeseen, jossa se toimii.

Vaikka haasteita on ollut paljon, näen uudistuksessa vielä enemmän mahdollisuuksia. Uusi Kouvolan seurakunta on kooltaan merkittävä toimija, jonka voimavarat voidaan suunnata nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Yhden organisaation sisällä voidaan hyödyntää työntekijöiden osaamista laajemmin kuin aiemmin. Erityisosaamista voidaan tarjota koko kaupungin alueelle ilman, että jokaisen seurakunnan tarvitsee ylläpitää kaikkea erikseen. Tämä voi vahvistaa esimerkiksi nuorisotyötä, diakoniaa, perhetyötä ja musiikkityötä. 

Myös hallinnollinen rakenne yksinkertaistuu. Kun erillisen seurakuntayhtymän ja useiden seurakuntien välinen työnjako poistuu, päätöksenteko voi selkeytyä. Tämä vapauttaa aikaa ja voimavaroja varsinaiseen seurakuntatyöhön. Seurakuntalaisen näkökulmasta tärkeintä ei ole hallinnon rakenne vaan se, että kirkko pystyy tarjoamaan hengellistä tukea, yhteisöllisyyttä ja apua silloin, kun sitä tarvitaan.

Pidän erityisen tärkeänä sitä, että uudessa seurakunnassa säilytetään alueellinen läsnäolo. Kirkot, seurakuntakeskukset ja paikalliset toimintamuodot muodostavat verkoston, jonka kautta seurakunta kohtaa ihmisiä eri puolilla Kouvolaa. Yhdistymisen onnistumista ei ratkaise se, miten hallinto järjestetään, vaan se, kokevatko seurakuntalaiset seurakunnan edelleen omakseen.

Vuoden 2026 aikana valmistelua on viety eteenpäin järjestelytoimikunnan johdolla. Sen tehtävänä on ollut rakentaa käytännön edellytykset uuden seurakunnan käynnistymiselle ja valmistella siirtymä mahdollisimman sujuvaksi. Tämän työn merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä onnistunut uudistus syntyy huolellisella valmistelulla ja kaikkien osapuolten kuuntelemisella.

Kun katson luottamushenkilönä tulevaisuuteen, näen vuoden 2027 alussa aloittavan Kouvolan seurakunnan ennen kaikkea mahdollisuutena. Seurakuntien yhdistyminen ei ratkaise kaikkia kirkon kohtaamia haasteita, kuten jäsenmäärän laskua tai väestön ikääntymistä. Se antaa kuitenkin paremmat välineet vastata niihin. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden rakentaa uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa koko Kouvolan alueen seurakuntalaiset voivat kokea kuuluvansa samaan seurakuntaperheeseen.

Historiaa kunnioittaen, mutta tulevaisuuteen katsoen voimme todeta, että vuodet 2025 ja 2026 ovat olleet suurten päätösten aikaa. Ne muistetaan vuosina, jolloin uskallettiin tehdä ratkaisuja tulevien sukupolvien seurakunnan hyväksi. Nyt tärkeintä on huolehtia siitä, että uusi Kouvolan seurakunta rakentuu avoimuuden, yhteistyön ja paikallisuuden varaan, jotta kirkko voi olla lähellä ihmistä myös tulevina vuosikymmeninä.

Jarmo Kailio
Kouvolan seurakuntaneuvoston viimeinen varapuheenjohtaja