Seurakunnan toimintaa jo 1500-luvun alusta

Valkealan alue oli liitetty Suomen viimeisen katolisen piispan Arvid Kurjen 1510-1515 (1539) perustamaan Iitin seurakuntaan. Sitä ennen alue kuului Lappeen ja Vehkalahden seurakuntiin.

Valkealasta soudettiin 1600-luvulla Iitin kirkkoon, sillä kirkkoveneillä saapuva "veskansa" oli velvoitettu sakon uhalla saapumaan jumalanpalvelukseen Iittiin joka toinen viikko. Pitkien matkojen vuoksi Valkealaan oli päätetty rakentaa kirkko Toikkalan kylään. Legendan mukaan rakennushirsiä vetävät härät pysähtyivät kuitenkin Massin kankaalle. Yhä edelleen Valkealassa on kirkko lähes samalla paikalla.

1. kirkko ja seurakunnan itsenäistyminen 1640

Piispantarkastuksessa 8.1.1631 Viipurin piispa Nikolaus Carelius vahvisti Valkealan kappeliseurakunnan perustamisen.

Ensimmäisen kirkon rakentamistyöt aloitettiin jo ennen tätä kolmikymmenvuotisen sodan aikana vuonna 1629 ja se vihittiin syksyllä 1631. Kirkko oli noin 16 metriä pitkä ja 9 metriä leveä pirttirakennus, jossa ei ollut tornia eikä penkkejä. Erillinen kellotapuli rakennettiin 1641.

Seurakunnasta tuli itsenäinen 1.5.1640 kun vaurastunut Valkeala irrottautui lopullisesti Iitistä. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimitettiin Iitin kappalainen Bartholdus Ithimiaeus. Kirkkoherran nimittämisoikeus kuului kruunulle.

2. kirkko 1674-1795 ja kellotapulit

Ensimmäinen kirkko kävi pian ahtaaksi. Keväällä 1674 ensimmäinen kirkko purettiin ja samalle paikalle valmistui jo saman vuoden syksyllä ristikirkko. 1731 kirkkoa laajennettiin parvilla ja uusi kellotapuli tehtiin 1736. 

Vuonna 1782 valmistui nykyinen puinen kellotapuli, jonka rakensi savitaipalelainen Johan Salonen. Kellotapuli on Valkealan vanhin säilynyt kirkollinen rakennus.

Valkealan toinen kirkko paloi 17.4.1795 perustuksiaan myöten.

3. kirkko 1796-1920 "Aleksanterin kirkko"

Kirkkon rakentamiseen jouduttiin jälleen 1796. Kirkon suunnittelu ja rakentaminen oli uskottu savitapalelaiselle kirkonrakentaja Johan Saloselle, joka halusi kirkon uudelle paikalle. Rakennustöihin velvoitettiin talonpoikia, ja puumateriaalit piti hankkia kyläkunnittain. Kirkko oli puinen ristikirkko, ns. kahtamoinen. Samana vuotena kirkko oli jo käytössä, vaikka kolmannen kirkon vihkiäiset olivat vasta 1798, jolloin kirkko nimettiin sen aikaisen hallitsija Aleksanteri I:n mukaan Aleksanterinkirkoksi.

Kirkon alttariseinällä oli alunperin puinen risti. Vuonna 1820 seurakunta hankki loviisalaiselta maalarimestari Anders Gustav Thitziltä alttaritauluksi maalauksen "Kristuksen alasottaminen ristiltä". Alttaritaulua pidettiin kuitenkin jo vuosisadan lopulla "rumana ja pahennusta herättävänä", joten se varastoihiin kellotapuliin ja alttarille hankittiin 1893 aikansa tuotteliaimmana kirkkomaalari Alexandra Frosterus-Såltinin maalaus "Ylösnoussut Vapahtaja ilmestyy Maria Magdaleenalle".

Aleksanterin kirkko esineistöineen tuhoutui lämmityslaitteista alkunsa saaneessa tulipalossa 13.11.1920. Seuraavana sunnuntaina pappi toimitti jumalanpalveluksen palaneen kirkon porraskiveltä.

Väliaikainen kirkko NS:n talo 1.12.1920-24.3.1927

Kirkkopalon jälkeen kesti viisi vuotta ennen kuin päästiin rakentamaan uutta kirkkoa, sillä seurakunnassa käytiin laajaa keskustelua kirkon paikasta ja mahdollisesta seurakunnan jakamisesta. Valkealan nuorisoseuran talo toimi väliaikaisena kirkkona aina uuden kirkon vihkimiseen saakka.

4. kirkko eli nykyinen kirkko 25.3.1927-

Lopulta uusi kirkko rakennettiin palaneen kirkon paikalle, ja vihittiin käyttöön Marianpäivänä 25.3.1927. Kirkon ovat suunnitelleet aikansa tunnetut arkkitehdit Armas Lindgren (1874–1929) ja Bertel Liljequist (1885-1954). Kirkko edustaa koristeellista kirkkoarkkitehtuuria, jonka seinä- ja kattomaalaukset on tehnyt taiteilija Antti Salmenlinna (1897–1968). Triumfikrusifiksi hahmoineen ja kastemalja ovat taitelija Gunnar Finnen. Sen alttaritauluksi tuotiin aikaisemmin hylätty Thitzin Ristiltäotto.

Kirkko on päätytornillinen, tiilestä rakennettu rapattu pitkäkirkko, jossa tynnyriholvattua keskilaivaa reunustavat kapeat käytävämäiset sivulaivat. Alttarialue (kuori) on muuta lattiatasoa korkeammalla ja erotettu kirkkosalista triumfikaarella, metallikaiteilla ja pylväillä. 

Barokkityylinen kellotorni sekä keskiaikaisia kirkkoja muistuttava ulkomuoto ovat osa historisoivaa tyyliä, joka etsi innoitusta vanhojen kirkkojen väri- ja muotomaailmasta. Arkkitehtuurin lisäksi taideteokset, esineistö ja tekstiilit tulivat ajan hengen mukaisesti kiinteäksi osaksi uuden kirkon kokonaisuutta. 

Kirkossa tehtiin perusteelliset muutostyöt sen täyttäessä 50 vuotta 1987.

Tuohikotin kirkko 1926

Suunnittelijana rakennusmestari Anton Lehto. Alttaritaulu: Jeesus Getsemanessa, Arvi Malmivaara 1926. Kirkko on peruskorjattu 1995. 

Tirvan kirkko 1932

Suunnittelijana rakennusmestari Anton Lehto.  Alttaritaulu: Jeesus siunaa lapsia. Arvio maalausajasta 1898-1918.

Voikosken kirkko 1937 

Suunnittelija rakennusmestari Emil Askola. Alttaritaulu: Jeesus Getsemanessa, Mirja Niemi 1955. 

Vuohijärven kirkko 1966-2014

Suunnittelija arkkitehti Väinö Vuorinen. Tehtaan ansiosta kasvaneeseen Vuohijärven kylään valmistui kirkko vuonna 1966.  Rakennuksen matalassa osassa toimi alunperin paikallinen Säästöpankin konttori, rakennuksessa oli myös diakonissan asunto. 

Kirkon tapulissa soi Säkkijärven kirkon kello.

Vuohijärven kylän hiljentyessä myös kirkossakävijöiden väki väheni ja seurakuntayhtymä luopui kirkosta toukokuussa 2014, jolloin Tuomas Hoikkala osti rakennuksen, joka muutostöiden jälkeen avautui Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalona.

Kirkon alttaritaulun on maalannut taiteilija Tapani Lemminkäinen. Se kuvastelee elämää Vuohijärven teollisuustaajamassa 1970-luvun alussa. Taulu on nykyisin Valkealan seurakuntakeskuksen yläsalissa, samoin kuin alkuperäinen taiteilija Mirja Niemen maalaama pienikokoinen alttaritaulu "Jeesus Getsemanessa".

Kouvolan kirkko

Valkealaan kuulunut Kouvola kehittyi 1900-luvun alussa taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Vuonna 1919 alunperin venäläinen kasarmikirkko vihittiin luterilaiseksi kirkoksi, jossa Valkealan papisto toimitti jumalanpalveluksia. Tämä kirkko palvelee nykyisin Kouvolan ortodoksista seurakuntaa. Kouvola irtosi emäpitäjästään omaksi seurakunnakseen 1922.

Aiemmin vuonna 1919 oli Voikkaa irrotettu Valkealasta uuteen Kuusankosken seurakuntaan, joka perustettiin Kymiyhtiön aloitteesta.