Vuodesta 1631

Legendan mukaan Valkealan kappeliseurakunnalle oli päätetty rakentaa kirkko Toikkalan kylään. Rakennushirsiä vetävät härät pysähtyivät kuitenkin Massin kankaalle. Kirkon rakennustyöt alkoivat kolmekymmentävuotisen sodan aikana, vuonna 1629. Yhä edelleen Valkealassa on kirkko samalla paikalla.

 Seurakunta perustetaan

1600-luvulta Valkealasta soudettiin Iitin kirkkoon. Kirkkoveneillä saapuva "veskansa" oli velvoitettu sakon uhalla saapumaan jumalanpalvelukseen Iittiin joka toinen viikko.

Piispantarkastuksessa 8.1.1631 Viipurin piispa Nikolaus Carelius vahvisti Valkealan kappeliseurakunnan perustamisen. Ensimmäinen kirkko valmistui syksyllä 1631. Kirkko oli noin 17 metriä pitkä ja 10 metriä leveä pirttirakennus, jossa ei ollut tornia eikä penkkejä.

Kymmenen vuotta myöhemmin vaurastunut Valkeala irrottautui Iitistä ja seurakunnasta tuli itsenäinen 1640. Kirkkoherran nimittämisoikeus kuului kruunulle, ja ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimitettiin Iitin kappalainen Bartholdus Ithimiaeus.

Kirkko käy ahtaaksi

Ensimmäinen kirkko kävi pian ahtaaksi, ja keväällä 1674 ensimmäinen kirkko purettiin ja samalle paikalle valmistui syksyllä ristikirkko. Tähän Valkealan toiseen kirkkoon valmistui torni lähes sata vuotta myöhemmin. Samoin 1770-luvulla kirkkoa laajennettiin parvekkeilla.

Vuonna 1782 valmistui kellotapuli, jonka rakensi savitaipalelainen Johan Salonen. Kellotapuli on Valkealan vanhin säilynyt kirkollinen rakennus.

Valkealan toinen kirkko paloi 17.4.1795 perustuksiaan myöten.

Aleksanterin kirkko

Kirkkoa päästiin rakentamaan jälleen 1796. Kolmannen kirkon vihkiäiset olivat 1798, jolloin kirkko nimettiin sen aikaisen hallitsija Aleksanteri I:n mukaan Aleksanterinkirkoksi.

Kirkon suunnittelu ja rakentaminen oli uskottu savitapalelaiselle kirkonrakentaja Johan Saloselle. Rakennustöihin velvoitettiin talonpoikia, ja puumateriaalit piti hankkia kyläkunnittain. Kirkko oli puinen ristikirkko, jonka keskellä kohosi torni. 

Kirkon alttariseinällä oli alunperin puinen risti. Vuonna 1819 seurakunta hankki loviisalaiselta A. G. Thitziltä alttaritauluksi maalauksen "Kristuksen alasottaminen ristiltä", joka on myös nykyinen Valkealan kirkon alttaritaulu. Alttaritaulua pidettiin aikanaan "rumana ja pahennusta herättävänä", joten se varastoihiin kellotapuliin ja alttarille hankittiin A. Såltinin maalaus "Ylösnoussut Vapahtaja".

Aleksanterin kirkko esineistöineen tuhoutui lämmityslaitteista alkunsa saaneessa tulipalossa 13.11.1920. Seuraavana sunnuntaina pappi toimitti jumalanpalveluksen palaneen kirkon porraskiveltä.

Kirkkopalon jälkeen kesti viisi vuotta ennen kuin päästiin rakentamaan uutta kirkkoa. Seurakunnassa käytiin laajaa keskustelua kirkon paikasta ja mahdollisesta seurakunnan jakamisesta. Seurakunnan neljäs pääkirkko rakennettiin lopulta samalle paikalle, ja vihittiin käyttöön marianpäivänä 1927. Tuona aikana toimi Valkealan nuorisoseuran talo väliaikaisena kirkkona.

Kouvolan kirkko

Valkealaan kuulunut Kouvola kehittyi 1900-luvun alussa taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Vuonna 1919 vihittiin alunperin venäläinen kasarmikirkko luterilaiseksi kirkoksi, jossa Valkealan papisto toimitti jumalanpalveluksia. Tämä kirkko palvelee nykyisin Kouvolan ortodoksista seurakuntaa. Kouvola irtosi emäpitäjästään omaksi seurakunnakseen 1922.

Aiemmin vuonna 1919 oli Voikkaa irrotettu Valkealasta uuteen Kuusankosken seurakuntaan, joka perustettiin Kymiyhtiön aloitteesta. 

Vuohijärven kirkko

Tehtaan ansiosta taajaväkiseksi kasvaneeseen Vuohijärven kylään valmistui kirkko vuonna 1966. Alunperin työkeskuksena tunnetun rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Väinö Vuorinen. Rakennuksen matalassa osassa toimi alunperin paikallinen Säästöpankin konttori, rakennuksessa oli myös diakonissan asunto.

Kirkon tapulissa soi Säkkijärven kirkon kello.

Vuohijärven kylän hiljentyessä myös kirkossakävijöiden väki väheni, ja seurakuntayhtymä luopui kirkosta toukokuussa 2014, jolloin Tuomas Hoikkala osti rakennuksen kulttuurikeskukseksi.

Kirkon alttaritaulun on maalannut taiteilija Tapani Lemminkäinen. Se kuvastelee elämää Vuohijärven teollisuustaajamassa 1970-luvun alussa. Taulu on nykyisin Valkealan seurakuntakeskuksen yläsalissa.