Vahtimestari muistelee

Päivi Rautiainen muistelee 21.5.2026

Tulin töihin Kouvolan seurakuntayhtymään marraskuussa 2010. Olin opiskelemassa laitoshuoltajaksi ja tulin jo elokuussa työharjoitteluun. Työpaikan Kouvolan seurakuntakeskuksesta sain 29.11.2010. Aluksi tein myös pienempien kiinteistöjen vahtimestarin tehtäviä eli kävin muissakin kiinteistöissä Kouvolan seurakunnan alueella. Alussa kaikki oli uutta. Täällä tehtiin paljon asiakaspalvelutyötä, joka oli jännää ja uutta, mutta niin vain 15 vuotta on tässä työssä kulunut. Työnkuva seurakunnassa on paljon laajempi kuin mitä opinnoissani opiskeltiin. Työni ei ole pelkästään siivousta, vaan laitamme saleja kuntoon, olemme emännän apuna ja huolehdimme vaikkapa ehtoollisen valmisteluista. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa eikä kahta samanlaista päivää ole.

Sydäntäni lähellä ovat ympäristöasiat ja siihen liittyen roskien lajittelu. Teen sitä myös kotona. Kunnioitan elinympäristöä ja luontoa sen verran, että haluan toimia sen hyväksi. Tämä toimintatapa tulee itselläni luonnostaan, sitä ei tarvitse miettiä. 

Vahtimestarina olen tilojemme esittelijä. Aina väki ei tiedä, mitä talosta löytyy, esimerkiksi että täällä on kappeli. Joskus ihmiset päättävät juhlatilaisuutensa paikan vasta esittelyn jälkeen. Saleista minulle on eniten kehuttu Maria-salia. Tiekirkossa kävijät ovat varta vasten tulleet Seurakuntakeskukseen ja pyytäneet päästä näkemään sen. Minusta Tiekirkon aukioloon voisi lisätä kierroksen Maria-salissa, koska sen kukkakatto ja valotaideteokset ovat hienot ja erikoiset. Myös tilaisuuksien väki haluaa usein nähdä Maria-salin luonnossa. On hyvä, että salista on jaettavana esite. 

Minusta vahtimestarin työ on yhteistyötä. Työpäivään kuuluu, että puhelin soi ja soittaja voi kysyä aivan mitä vaan. Silloin pitää ohjata soittaja oikeaan numeroon vaikkapa virkatodistuksen saamiseksi tai toiseen kiinteistöön tutustumista varten. Puhelimessani on muistilappu usein kysytyistä numeroista. Myös sakastista löytyy numeroita. Joskus asia ei selviä heti, silloin soitan asiakkaalle takaisin.

Talossa oleville asiakkaille yleensä sanon, että jos jotain kysyttävää tulee, vahtimestarin numeroon voi soittaa. Vahtimestari on talossa ja tulee apuun. Jokaisessa talossa on omat kommervenkkinsä. Joskus ihmiset ovat jääneet sisälle hissiimme, ja heitä on saanut pelastaa sieltä. Aina oman talon väkikään ei uskalla mennä hissiin vaan laittavat tavarat ja juoksevat toiseen kerrokseen painamaan hissin nappulaa, etteivät jää sisälle jumiin. 
Salien kalusteissa on eroa. Luukaksessa huonekalut ovat kevyet, Maria-salissa raskaammat käsitellä. Niitä pitää myös pinota. Joskus laitteet eivät tositilanteessa pelaa, vaikka niiden käyttöä on harjoiteltu. Onneksi talossa on henkilöitä, joilta voi kysyä. Maria-sali on äänentoiston suhteen haasteellisin. Usein saa myös kiitosta, että kaikki on pelannut tosi hyvin. 

Tuntuu myös, että tilaisuudet vain kasvavat. Tänäänkin syömässä on ollut sata ihmistä, sunnuntaina 160 ihmistä. Vahtimestareilla pitää olla hyvä tilanhahmotuskyky ja tilannetaju siitä, milloin tarvitaan ensiapua ja ambulanssia. Onneksi näitä tilanteita on ollut vähän. Hautaustoimistojen väki on onneksi tuttua ja tietää talon tavat.

On tärkeää, että voin tehdä jotakin ennakoiden toisen vahtimestarin vuoroa varten ja toinen vahtimestari voi tehdä samoin minulle. Saleja laittaessa on katsottava ei vain yhtä päivää vaan seuraavaa päivää ja koko viikkoa, että asiat menevät jouhevasti. Näin saa apua ja pystyy järjestämään huonekalujen siirtoa ennakkoon. Pitää ottaa selvää, mihin aikaan ihmiset tulevat paikalle, jotta osaa olla ovia avaamassa. Kun omaisia on tulossa muistotilaisuuteen, vahtimestari vaihtaa hetkeksi mustat, siistit vaatteet ylleen omaisten vastaanottamista varten. Irma Miettinen teki hyvää työtä luodessaan vahtimestarin seurakuntatyöhön tällaisia ohjeita, joita noudatamme edelleen.

Työvälineet ovat kehittyneet viidessätoista vuodessa. Pesuaineita hankitaan nykyisin ympäristöystävällisinä. Nykyään pesuaineet ovat tiivisteinä ja niitä haetaan Seurakuntakeskukselta muihin kiinteistöihin. Pesuaineet tilataan yhteistilauksina. Ylivahtimestarit keskustelevat näistä asioista keskenään ja pyrkivät siihen, että seurakunnissa käytetään samoja aineita. Lattianhoitokoneita on ollut aina, ennen ne olivat vanhoja. Koneet ovat kalliita eikä niitä ostella joka vuosi. Nyt meillä on uudenaikainen, ehjä kone. Työ helpottuu, kun sitä ei tehdä pelkästään lihasvoimalla.
Vahtimestarien palavereissa käsitellään mm. työvuoroasioita, mikä on tärkeää erityisesti jouluaikana, jolloin tilaisuuksia on paljon. Joskus toinen avaa ovet tilaisuuden valmistelua varten, toinen tulee, kun tilaisuus on alkamassa.

Vahtimestarin työssä on hyvä pitää huolta omasta kunnostaan, ja lepoa pitää myös olla riittävästi. Kaiken aikaa ei voi pelkästään huhkia. Toisinaan on kiireisempää, toisinaan ei. Välillä päivä on täynnä tilaisuuksia ja homma on fyysistä. Kun tulee kuudeksi töihin, kahdelta alkaa jo väsyttää. Monesti kotona on juotava kupponen kahvia ja on otettava päiväunet. 

Alussa, kun tulin taloon, ilmapiiri oli minusta erilainen. Nyt se on vapautuneempi. Enää ei ole paljon niitä ihmisiä töissä, jotka tekivät töitä täällä tullessani. Tulen mielestäni toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja niin tässä ammatissa pitääkin. On hyvä käydä kysymässä suoraan tilaisuuksista, niin pysyy ajan tasalla ja asiat selviävät. Vapaapäivät ovat joskus hankalia, koska silloin ei saa ihmisiä kiinni.