Muistoja Kouvolan seurakunnan hautatoimesta 40 vuoden takaa yhden työntekijän näkökulmasta 

 
Aloitin huhtikuussa -86 Kouvolan seurakunnan hautatoimen toimistovirkailijana Lepolan hautausmaalla.

Ala oli minulle tuntematon mutta upeiden Lepola-työtoverien kanssa pääsin siihen sisään. Ensimmäisenä työpäivänä vastaanottamassa oli esimiehen sijainen seurakuntapuutarhuri Timppa, jonka kanssa kävimme kahden viikon ajan hautausmaan ohjesääntöä sekä lakitekstejä hautaamisesta, oli kovanluokan aloitus mutta ilman sitä en olisi välttämättömiä pohjatietoja saanut niin perusteellisesti. 

Ykkösluokan pomo oli ylipuutarhuri Risto, mitä viisain ihminen, joka osasi lukea ihmisiä ja tulla juuri sille tasolle kuin tarvittiin. Oli mainiot haudankaivajat Pauli ja Teuvo, joilta huumori irtosi mutta aina kun hautausmaalla oli ulkopuolisia ihmisiä, niin syvä kunnioitus heitä kohtaan, tämän huomaaminen oli nuorelle työntekijälle opettavaista. 

Kasvihuone-puutarhuri Maijaa ja vahtimestarilaitosmies Pepeä ei voi jättää mainitsematta. Hautausmaalla tarvitaan omanlaisensa porukka, jota me olimme ja juttuun tulimme tosi hyvin. Työn luonteen takia arjen jakajia tarvittiin, tässä yhteydessä on mainittava puutarhuri Eeva, joka Vanhalla hautausmaalla oli monen surevan omaisen kuuleva korva, hän myös huomioi työtoverit, osasi nähdä ja kuulla.

Tuli myös tietoisuuteen haudankaivamisen rankkuus varsinkin talvella, ei ollut sulattajia vaan työ tehtiin lapiolla ja lihasvoimalla, mutta aina kaksikko sai haudat valmiiksi viikonloppuun. Omiin työtehtäviini kuului asiakaspalvelu niin puhelimessa kuin paikanpäällä mm. hautapaikkojen ja kappelin näytöt, haudanhoidot sekä hautakirjanpidon tallentaminen ohjelman
kautta disketille, joka lähetettiin Tieto-Savoon kaksi kertaa vuodessa. He lähettivät takaisin puolestaan vainajien nimiluettelon ja hautatietojen luettelon, näillä kahdella paksulla opuksella pärjättiin. Niihin lisättiin käsin tulevat hautaukset ja hoidot. Haudanhoitosopimukset tehtiin kirjoituskoneella tilatulle lomakkeelle.

Muutaman vuoden kuluttua ”pääsin” kaupunkitoimistoon kohtaamaan hautaus- tai haudanhoitoasioissa olevat asiakkaat. Samassa yhteydessä tehtiin muutos, että kaikki hautauksiin ja hoitoihin liittyvät asiat hoidettiin hauta-asiaintoimistossa, jossa ainoana varsinaisena työntekijänä toimin. Toimisto sijaitsi kirkkoherran viraston nurkkauksessa puoliväliseinillä erotettuna. Välillä oli tilanteita, että viraston odotustilassa oli useatkin omaiset odottamassa, kun palvelin vuorossa olevia, odottavat eivät aina ymmärtäneet miksei joku viraston viidestä työntekijästä ei voi palvella heitä.

Varaus tehtiin isoon, käsin täytettävään varauskirjaan, josta papit ja kanttorit sekä vahtimestarit kävivät katsomassa missä tiloissa ja kenellä on tapahtumia. Siunaus/hautaustietolomake täytettiin käsin omaisilta tietoja kysellen, papille, kanttorille ja hautausmaalle annettiin yksi osa jäljennöksiä työmääräykseksi.

Oli juhlaa, kun saatiin oma hautatoimen ohjelma, päästiin pois hautakorteista. Kovan työn tuloksena saatiin tallennettua haudat ja vainajat sekä hoidot ohjelmaan. Monen vuoden tarkistusten ja tallennusten jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että ohjelmaan saattoi luottaa. Tarkistuksessa korvaamattomana apuna oli Vanhan hautausmaan puutarhuri Timppa, joka tunsi molemmat hautausmaat kuin omat taskunsa. Samoihin aikoihin saatiin myös varauskirjaohjelma, joka helpotti työtä ratkaisevasti, kun iso, käsin täytettävä varauskirja saatiin hyvästellä arkiston uumeniin.

Reilun 23 vuoden aikana, jona olin seurakunnan hautatoimessa, tekniikka kehittyi, monen vaiheen kautta, ettei käsin tehty juuri mitään, vaan tietokoneen avulla. Mutta tärkeintä eli palvelua ei tekniikka korvannut.

2009 perustettiin Kouvolan seurakuntayhtymä, jonka palvelukseen kutsu kävi ja josta eläkkeelle jäin alkuvuodesta 2025.

Kirsi Valapuro, johon hautatoimi ja siellä työskennelleet ihmiset teki lähtemättömän vaikutuksen