Ottakaa varas kiinni 

Varkaitten varalta on useissa julkisissa paikoissa vartioimattoman vaatenaulakon yllä ilmoitus, että vaatteet voi jättää omalla vastuulla.  En muista, että oliko Keskuskirkon naulakossa tuota varoitusta. Eräänä sunnuntaina hämmästelin "varkaitten röyhkeyttä", kun sakastin tyhjänä hetken ollessa, voron käsi jo sinnekin oli yltänyt. Jumalanpalvelus oli päättynyt. Kirkkoväki oli poistumassa kirkosta, minäkin vedin papintakkini päälle lähteäkseni.  Huomasin heti takissa jotain outoa. Povitaskusta löytyi joku taitettu paperiarkki, jossa oleva kirjoitus näytti olevan osa jostain puheesta. Se oli kirjoitettu hyvällä käsialalla ja se oli niin tuttua, niin tuttua. Tunnistin nopeasti kenen käsialaa ja samalla selvisi voron menettely. 
Huomasin kirkkoherra Mikko Reijosen iloisessa keskustelussa kirkkovieraitten kanssa. Lähestyin häntä nopein askelin ja huikkasin: "Ottakaa varas kiinni!"

Kyllä siinä vorolta ja monelta muultakin taisi hymy hyytyä!  Mutta kyllä yhteinen nauru ja ilo oli kaikilla vapautunutta, kun paljastin totuuden. Kirkkoherra löysi päällään olevan kaftaanin povitaskusta minun taskukalenterini, ja minä minulle jätetyn povitaskusta mainitsemani kirkkoherran käsin kirjoitetun kasuaalipuheen. Ystävät vaihtoivat takit. Ymmärrän että pitää olla läheiset ja avoimen luottavaiset suhteet henkilöön, jonka tietää ymmärtävän ystävänsä uskaliaampaakin huumoria. 

Eräs laajan levikin saanut humoristinen tapahtumaketju sai alkunsa piakkoin Kouvolaan muutettuani. Laitoin Kouvolan sanomiin seurakuntalaisille ilmoituksen "Olen laihdutuskuurilla 1.2.- 31.3.1975 minkä ystävällisesti pyydän kotitilaisuuksien (kastejuhlat, lähetyspiirit ym) järjestäjiä huomioimaan. Kiellän emäntiä katsomasta kauniisti silmiini ja sanomasta vetoavasti, että "jospa pastori aloittaisi sen laihdutuskuurin vasta huomenna". Pelkään etten näe sitä huomista. Love, Juhani Natri " 

 Tämä vilpitön hätähuutoni kantautui yllätyksekseni Apu-lehden ja Anna-lehden toimituksiin saakka ja kohta oli reportterit haastattelemassa. Huomasin että laihduttaminen onnistuu paremmin, jos saan vertaistukea. Haastoin pastori Hannu Purhosen ja kanttori Jouko Koskelan jaloon kilpaan. Lähtöpunnitus ja kärsimys sai luvan alkaa. Sitä kesti maaliskuun loppuun saakka. Kilvan päätyttyä Hannu Purhonen oli karistanut kuusi kiloa, minä neljä kiloa ja kanttori Koskela oli lihonut puoli kiloa.  Kiitos hänen Lapinreissunsa, jonka aikana vastustamattomat poronkäristykset ja hillaherkut tekivät tehtävänsä.

Sodassa, rakkaudessa ja laihdutuskilpailussa kaikki keinot ovat sallittuja. Hannu Purhoselle oli lähetetty jostain kodista iso suklaakonvehtirasia, jonka mukana kiitoskortti, jossa luki "Lämmin kiitos kauniista kastepuheesta. Pikku-Riston vanhemmat”. Purhonen muisti tarkalleen, että sen nimistä lasta hän ei moniin aikoihin ollut kastanut. Hän aavisti ansaa. Ja aavisti aivan oikein.

Kouvolan seurakunnan ihanaa työyhteisöä lämpimästi kaivaten.

Juhani Natri
"Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin"