Valvokaa (menkää siis, ja tehkää)!

Jeesuksen kehotus tänään, on varsin outo ja kumma.
Valvoa pitäisi jokaisen tahoillaan, se oliko opetuksen summa?

Puhuu Sanassa miehestä talon ja lähteissään ovelle pyytää mikkoa.
Mikolle antaa tehtävän jalon, eikä pyyntöään arvaisi rikkoa.

Vaan mitä mahtaa tarkoittaa se, kun alati pitäisi valvoa?
Ei se oikein onnistu, kun silmä pian hämärtyy ja eteen kertyy kalvoa.

Valvoja kyllä tietää, että ajatuksiin tulee piankin suuri takku,
Muisti pätkii, sana sekoaa ja uhkaa pipariksi mennä koko kakku.

Vaan mahtaako Jeesus sanoillaan tarkoittaa ihan tuota,
kun yhdenkin valvotun yön jälkeen tuntuu jalan alla suota.

Ei. Ajatus on silti Jeesuksella melko yksinkertainen ja suora,
Pitää mieli avoinna ja muistissa ohje ja nuora:

Jokainen ihminen on olemassaan vallan uniikki ja aito.
Plakkarissa kaikilla meillä Jumalan antama tehtävä ja taito.

Tarkoitus on osaamisellaan palvella muita ja kuulla,
mitä kulloinkin Jumala puhuu, Raamatun sanoilla ja suulla.

Joskus tuo tehtävä tuntuu olevan melko mitätön ja pieni.
Silti jollekin toiselle saattaa tulla siitä valtavan hyvä mieli.

Ajattele, jos joku sinulle kesken synkän syksyä hymyn laittaa.
Väistämättä se mieltä virkistää ja myös omat suupielet ylös taittaa.

Teinkö tänään oman tehtäväni Jumalalle, toiselle vai itselle – sitä voi tovin miettiä.
Ja jos tänään meni pieleen, ei siitäkään ole syytä ottaa kieppiä.

Valvomisen sunnuntai on silti muistutus Jeesuksen paluusta.
Siksi tarkkana on oltava, mitä tekee ja mistäkin halusta.

Uusi aamu ja päivä on armoksi meille annettu.
Jokainen voi kohdallaan tarkastella, minne tehtäväni on tänään kannettu.


Satu Leino
kirkkoherra
Valkealan seurakunta