Muutoksia Kouvolan seurakunnan diakoniatyössä
Kari Mäkisalo muistelee:
Tulin työhön Kouvolan seurakuntaan vuonna 1972 ja jäin eläkkeelle vuonna 2007. Tänä aikana tapahtui sekä yhteiskunnassa että kirkossa muutoksia, jotka vaikuttivat paikalliseen seurakuntaan ja diakoniatyöhön. Se merkitsi yleensä aina uusia haasteita, jolloin jouduttiin priorisoimaan olemassa olevan työn ja uusien haasteiden muodostamaa tärkeysjärjestystä. Olenkin tässä pyrkinyt saamani pyynnön pohjalta kuvaamaan enemmän muutoksia kuin luettelemaan työn sisältöä ja suoritteita. Tästä johtuen huomattava osa diakoniatyön päivittäisestä toteutumisesta jää tämän kuvauksen ulkopuolelle. Diakoniatyön muutoksiin liittyen olen maininnut myös joitakin toimintaympäristön muutoksia.
Seurakunnan vastaukset päihdyttävien aineiden väärinkäytöstä aiheutuneisiin ongelmiin
Asunnottomuus ja alkoholin väärinkäyttö olivat yhteiskunnassa vahvasti esillä 60-luvun lopulla ja 70-luvulla.
Seurakunta ylläpiti Kouvolan Katulähetys ry:n toteuttamana miesten yömaja Toivonkotia.
Seurakunta perusti PAV-työtä varten vuonna 1968 diakoniatyöhön miesdiakonian viran. Asiakastyön lisäksi miehille järjestettiin leirejä ja saunailtoja.
Vähitellen 70-luvun puoliväliin mennessä kodittomat, alkoholistit ja korvikeaineiden käyttäjät pääsivät sosiaalietuuksien piiriin. Se tarkoitti jokaiselle mahdollisuutta selviytyä omaan asuntoon ja elämänhallintaan riippuen kunkin henkilön omasta tahtotilasta. Onneksi näinkin tapahtui.
Kaupunki perusti miesten asuntolan Huoltokodin Kotiharjuun. A-klinikkasäätiö perusti viereiselle tontille lähinnä nuorille huumeiden käyttäjille tarkoitetun katkaisuhoitoaseman.
PAV-työ jatkuu edelleen. Asiakastyön lisäksi entistä tärkeämpää on yhteydenpito ja yhteistyö eri toimijoiden kesken.
Kaupunki irtisanoi muutama vuosi sitten palvelusopimuksen A-klinikan kanssa. Tehtävä siirrettiin terveysasemille. Lähivuodet näyttänevät, onko ratkaisu kestävä.
Siirtyminen käyttämään atk:ta
Seurakunnan siirtyminen ATK:n käyttöön sekä helpotti että lisäsi työtä. Se merkitsi alkua monenlaiselle ”ylöskirjaamiselle”. Toisaalta diakoniatyössä kehitettiin yhteinen asiakasrekisteri, jolloin kaikki vastaanottotoimintaan liittyvät tapahtumat olivat jokaisen diakoniaviranhaltijan nähtävissä. Rekisterin pohjalta asiakas ei voinut kertoa asioita eri tavalla eri viranhaltijoille. Tositteet tuloista ja huomattavimmista menoista muodostivat rungon arvioitaessa avustusta pyytävän asiakkaan tilannetta.
ATK:n merkitys on kasvanut korvaamattomaksi myös eri seurakuntien ja kirkon yhteisten palvelujärjestelmien välisessä yhteydenpidossa.
Seurakunnan vastaukset vetoomuksille solmia ystävyysseurakuntasuhde
Kirkon Diakoniatyön Keskus
Kirkon Diakoniatyön Keskus kehotti 70-luvun puolenvälin jälkeen varakkaampia seurakuntia tukemaan syrjäseuduilla huonossa asemassa olevia seurakuntia. Kouvolan seurakunta solmi ystävyysseurakuntasuhteen Pelkosenniemen seurakunnan kanssa. Kouvolasta kävi siellä pieni vierailuryhmä vuonna 1978. Pelkosenniemeltä vieraili Kouvolassa bussiryhmä yöpyen Puhjonrannassa.
Ensimmäisinä vuosina avustettiin Pelkosenniemellä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä. Muutaman vuoden jälkeen sieltä esitettiin ajatus perheavustuksista luopumisesta. Tämän jälkeen diakoniatyö tilasi useana vuonna Pelkosenniemelle Kotimaa-lehden vuosikertoja. Sen jälkeen yhteys hiipui joulukorttien vaihtamisen tasolle. Suhde purettiin yhteisymmärryksessä kirkkoneuvostojen päätöksellä 90-luvun alussa.
Maaherra Matti Jaatinen
Kymen lääninhallituksesta osallistuttiin vuosittain seurakunnan yhteysvastuujuhlaan. Maaherra Matti Jaatinen esitti vuonna 1992 vetoomuksen, että seurakunta solmisi ystävyysseurakuntasuhteen johonkin inkeriläisseurakuntaan. Suhde Tuutarin vastaperustetun seurakunnan kanssa vahvistettiin kirkkoneuvostossa vuonna 1994. Sinne valmistui käytännössä Kouvolan seurakunnan tuella noin 150 hengen kirkko, jonka vihkivät vuonna 2006 piispat Aarre Kuukauppi ja Voitto Huotari.
Toiminta oli alkuvuosina molemminpuolista ja vilkasta. Diakoniatyön puolesta sitä hoiti Tuutarin Tuki ry. Toiminta on nyt vähäisempää ja se siirtyy seurakunnassa diakoniatyön alaisen työryhmän hoidettavaksi.
Seurakunnalla on ystävyysseurakuntasuhde myös Unkarissa Budavarin seurakunnan kanssa. Sitä hoidetaan kirkkoneuvoston alaisuudessa.
Muutokset johtamisessa / henkilöstö / vapaaehtoiset
Diakoniajohtokunta
Diakoniajohtokuntaan kuului 8 kirkkoneuvoston nimeämää jäsentä. Sen tehtävänä oli johtaa diakoniatyötä kirkkoneuvoston alaisuudessa. Harvoin kokoontuvana ja isona ryhmänä sen toiminta ei aikaa myöten vastannut tarpeita. Niinpä rovastikunnan seurakuntien siirryttyä osittaiseen yhteistalouteen kirkkoneuvosto päätti, että toimikunnan tilalle nimetään työalan vastuuryhmä. Se on pienempi ja joustavampi sekä toimii paremmin yhteisen suunnittelun ja keskustelun välineenä.
Työn johtaminen / esimiestoiminta
Kirkkolain mukaan kirkkoherra nimeää seurakunnan pappien keskuudesta työalasta vastaavan teologin. Vanhastaan on katsottu, että hän on samalla myös työalan esimies/johtaja. Kouvolassa teologi oli I kappalainen. Hänen jäätyään eläkkeelle tarkistettiin ohjeita työalasta vastaavan teologin asemasta ja tehtävistä. Niiden mukaan teologi on työalan teologinen asiantuntija.
Esimiestehtävät siirrettiin diakoniasihteerille. Se selkiytti kokonaisuutta ja toi työn kehittämiseen ja reagoinnin muutoksiin nopeammaksi. Myöhemmin virkanimike muutettiin johtosääntöuudistusten yhteydessä diakoniatyön johtajan viraksi. Muutos on osoittautunut ilmeisen onnistuneeksi myös viranhaltijan vaihduttua ja rovastikunnan seurakuntien siirryttyä osittaiseen yhteistalouteen.
Diakoniatyön johtajan tehtävät ovat viime vuosina painottuneet entistä enemmän välttämättömien hallintotehtävien- ja rutiinien hoitamiseen. Myös yhteistyötahojen määrä on kasvanut.
Diakonian henkilöstö
Vuonna 1972 työalalla oli neljä viranhaltijaa. Uusista erityistyömuodoista ja tehtävistä johtuen määrä kasvoi kuuteen. Lisäksi toimintaan liittyy diakoniatyöstä vastaava teologi, mutta hän toimii erikseen omassa papin tehtävässään.
Työalalle oli merkittävää oman alalle koulutuksen saaneen toimistosihteerin saaminen. Hän hoitaa yhteisiä toimistotehtäviä ja valmistaa viranhaltijoille mm. leireillä ja retkillä tarvittavaa materiaalia/aineistoa.
Työalan vapaaehtoiset
Diakoniatyössä on toiminut vuosikymmenien aikana satoja vapaaehtoisia. Heidän työnsä on ollut ratkaisevan tärkeä. Viranhaltijat ovat pyrkineet opastamaan ja tukemaan heitä tehtävissään. Rovastikunnan useamman seurakunnan yhteistyönä on järjestetty koulutuskursseja. Vapaaehtoisilla on ollut innokas ja ennakkoluuloton asenne uusiakin tehtäviä kohtaan. Tästä on esimerkkeinä ovat mm. Kammarin toiminta ja Tuutarin kirkon rakentaminen. Vapaaehtoisten toiminta on ollut osa diakoniaseurakunnan toteutumista, jossa seurakunnan jäsenet palvelevat toisiaan.
Ystävän kammarin perustaminen
Opettaja Elma Kataja testamenttasi omaisuutensa diakoniatyölle. Hänen kotinsa sijaitsi keskeisellä paikalla kaupunkia. Tiloissa avattiin Ystävän Kammari. Sen tarkoitus oli olla avoin kahvi-, keskustelu- ja olemispaikka jokaiselle halukkaalle.
Muutaman vuoden kuluttua kaupungilta tiedusteltiin, olisiko seurakunta halukas siirtämään Ystävän Kammarin toiminnan suunnitteilla olevan Ikäaseman yhteyteen. Hansakeskuksessa oli vapautunut sopiva tila. Tällöin seurakunta olisi osaltaan jakamassa tilavuokraa. Seurakunta myi Katajan asunnon ja perusti Elma Katajan rahaston. Siitä saadulla tuotolla maksetaan Hansakeskuksen tiloista viikossa yhden päivän vuokra. Seurakunta sai sen pohjalta yhden päivän viikossa omaan käyttöön. Toiminta on ollut menestys ja jatkuu edelleen.
Miehille aloitettiin Seurakuntakeskuksessa kerran kuukaudessa teemailloin kokoontuva Herrakammari.
Vastaaminen 90-luvun laman haasteisiin
Lama vaikutti syvällä tavalla koko kansan elämään. Sitä käytetään vieläkin
esimerkkinä ajasta, jolloin yhteiskunnan tietyt rakenteet lakkaavat toimimasta. Moni joutui ilman omaa syytä vastaamaan ylisuurista veloista kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden romahdettua.
Työttömien määrä kasvoi suureksi. Se lisäsi diakoniatyöhön kohdistuvan taloudellisen avun kysyntää. Toiseksi seurakunta pyrki auttamaan laman johdosta työttömiksi joutuneita järjestämällä heille toimintaa ja tukemalla heitä myös omaehtoiseen toimintaan.
Kaupunki perusti velkaneuvojen virkoja.
Toiminta työttömien parissa
Seurakunnan tiloissa järjestettiin työttömille keskusteluiltoja, joissa oli mukana asiantuntijoita. Seurakunta oli yhtenä osapuolena järjestämässä kahta lyhytmuotoista työttömien kurssia. Kurssien jälkeen työttömät järjestäytyivät ja perustivat Kouvolan paikallisyhdistyksen. Yhdistys käynnisti ruokailutoiminnan entisen paloaseman Kiskon tiloissa. Työttömät voivat käydä siellä ruokailemassa ruuan omakustannushintaan. Työvoimavirasto maksoi työllisyysvaroista työttömistä kootun keittiöhenkilökunnan palkat ja kaupunki ei perinyt tilavuokraa. Toimintaa pidettiin yllä lähes 15 vuotta, kunnes siihen ei enää saatu työllisyysvaroja.
Diakoniatyö järjesti työttömille useana vuonna leiri/retkitoimintaa. Retket olevat viikon mittaisia. Ne suuntautuivat pohjoiseen erämaaolosuhteisiin. Usein ne toteutettiin rovastikunnallisina. Retkiin voi osallistua pienellä omakustannusosuudella.
Toiminta työttömien parissa jatkuu mm. vastaanottojen, saunailtojen ja pienten retkien muodossa. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on lisääntynyt.
Lisääntyvä maahanmuuttajatyö
Maahanmuuttajatyön osuus on lisääntynyt sitä mukaa kuin heidän osuutensa väestön määrästä on kasvanut. Se on antanut runsaasti uusia haasteita.
Diakoniatyö palkkasi määräaikaisen projektityöntekijän Zinaida….
Maahanmuuttajatyö sisältää asiakastapaamiset kotikäynneillä ja toimistossa. Yhteistyö monikulttuurisuuskeskus Saagan kanssa on tärkeää. Samoin yhteistyö ja yhteydenpito muiden maahanmuuttajatyötä tekevien tahojen kanssa.
Mikä työssä on muuttunut
Diakoniatyö tarvitsee aikaisempaa enemmän joustavaa ja nopeaa reagointia yhteiskunnan muutoksiin.
Yhteistyön ja verkostoitumisen tarve on korostunut aikaisempaa enemmän. Yhteydet ja eri toimijoiden keskinäinen tunteminen lisäävät mahdollisuuksia hyödylliseen yhteistyöhön. Niinpä moni viranhaltija kuuluu omien erityistyömuotojen pohjalta paikalliseen neuvottelu- tai suunnitteluryhmään.
Erilaisten teknillisten apuvälineiden kehittyminen esimerkiksi kuulo- ja näkövammaistyössä on mahdollistanut asiakkaille uudenlaisia tapoja pitää keskinäistä yhteyttä. Toisaalta se on lisännyt viranhaltijoiden työssä erilaisia neuvonnan ja ohjauksen tarpeita.
Mikä työssä ei ole muuttunut
Ihmisen kohtaaminen hänen omassa elämäntilanteessaan on edelleen diakoniatyön kova ydin. Kohtaamista voisi kuvata monilla sanoilla. Kuuleminen, ymmärtäminen, tukeminen ja auttaminen löytämään itse ratkaisuja omaan elämään. Aina ratkaisuun ei tarvitse pyrkiä, riittää kun on lähimmäisenä lähellä.
Diakoniatyön tärkeisiin toimijoihin ovat kuuluneet myös ne sadat seurakuntalaiset, jotka ovat toimineet vuosien varrella vapaaehtoisina lähimmäisinä. He ovat toimineet pyyteettömästi erilaisissa tehtävissä ja osoittaneet todeksi Vapahtajan sanat: Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.