Sydämen puhetta

”Rukous on silta luokse Jumalan, rukous on polku luokse auttajan”

Näin rukousta kuvataan hengellisessä laulussa. Silta ja polku. Ne molemmat viittaavat matkalla oloon. Silta rakennetaan ylittämään esteitä ja polku muodostuu, kun kuljetaan. Rukousta sanotaan myös sydämen puheeksi. Voisiko rukous olla sydämen puhetta Jumalan kanssa elämän silloilla ja poluilla kuljettaessa? Yhtä luonnollista kuin hengittäminen.

Raamatun psalmeista saamme lukea, miten rukoilijat turvasivat Jumalaan aamusta aamuun ja kaikenlaisissa tunnetiloissa. Kokosin psalmeista rukouspotpurin:

”Herra, jo aamulla kuulet ääneni. Aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi. Heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi. Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn puoleesi. Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin. Kaiken päivää huudan sinua Herra ja ojennan käteni sinua kohti. Anna minun elää ja ylistää sinua. Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni! Minun Jumalani, sinä vastaat minulle.” Ps. 5, 88, 92 ja 38

” Hyvä on illalla kertoa uskollisuudestasi. Sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut. Iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Iloitsen ja riemuitsen sinusta. Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo. Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua. Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.” Ps. 71, 65, 9, 13, 16 ja 89

Psalmeissa käytetään runsaasti sanoja kuule, huudan ja ylistän. Rukoilijat luottavat, että Jumala kuulee niin huudon kuin huokauksen. Rukouksessa saa tulla Jumalan eteen juuri sellaisena kuin on, kaikkine tarpeineen. Murheita ja vastoinkäymisiä elämän polulla riittää mutta näemmekö myös kaiken hyvän, jota olemme saaneet. Kun katsomme taaksepäin muistimmeko kiittää ja iloita silloista, jotka auttoivat ylittämään esteet. Mitä sinun sydämesi puhuu Jumalalle juuri tänään?

Maarit Kenttälä
kappalainen
Elimäen seurakunta