Rakkauden laki
Kesällä huomaa miten luonto elää Luojansa antamassa rytmissä. Järvi ei kiirehdi tyyntymistään myrskyn jälkeen. Metsä ei pakota marjoja kypsymään ennen aikaansa. Ehkä siksi kesällä voi herkemmin kuulla myös Jumalan hiljaisen puheen.
Apostoli Paavali puhuu Kristuksen laista. "Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." (Gal. 6:2) Lait suojaavat ja turvaavat mutta ne myös vaativat ja pakottavat, rangaistuksen uhalla.
Kristuksen laki puolestaan on rakkauden laki. Vapaaehtoinen, syttyy sydämessä. Se näkyy siinä, kun ihminen kumartuu toisen rinnalle eikä kulje hänen ohitseen. Rakastaa lähimmäistä ja kantaa yhdessä kuormaa.
Se ei aina ole helppoa. Usein suurin kuorma ei ole toisen ihmisen käytös, vaan oma väsymyksemme, pettymyksemme tai loukkaantumisemme. Emme aina jaksa kantaa edes itseämme, saati toista.
Juuri siihen evankeliumi tuo levon. Ennen kuin Kristus käskee meitä kantamaan toistemme kuormia, hän on kantanut meidän kuormamme. Hän kantoi ristille syntimme, syyllisyytemme ja kaiken sen, mikä erottaa meidät Jumalasta. Hänen rakkautensa ei odottanut, että olisimme olleet rakastettavia. Hän rakasti ensin.
Kun tämän saa uskoa todeksi, rakkauden laki ei enää tunnu raskaalta taakalta. Se muuttuu kutsuksi. Tänään voin ehkä kuunnella vähän tarkemmin, antaa anteeksi vähän nopeammin tai viipyä hetken sellaisen ihmisen vierellä, joka muuten jäisi yksin. Ne ovat pieniä tekoja, mutta Jumalan valtakunnassa rakkaus kasvaa usein juuri pienissä asioissa.
Kesäinen luonto muistuttaa myös siitä, että kasvu on hidasta. Kukaan ei moiti koivua siitä, ettei se tullut yhdessä yössä täyteen lehteen. Samalla tavoin Jumala on kärsivällinen meitä kohtaan. Hän kasvattaa meissä rakkautta vähitellen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus elää hänen armonsa varassa.
Kun ilta koittaa ja aurinko painuu metsän taakse, voit jättää kuluneen päivän Jumalan käsiin. Sen, mikä jäi kesken. Senkin, missä et osannut rakastaa niin kuin olisit halunnut. Kristuksen armo on suurempi kuin meidän vajavaisuutemme. Hänen rakkautensa kantaa meitä, jotta mekin voisimme kantaa toinen toistamme.
Maarit Kenttälä
kappalainen
Elimäen seurakunta
