Uskallatko katsoa peiliin? 

Rehellinen peiliin katsominen, ”itsensä tutkiminen” ei ole helppoa, koska silloin on katsottava sisimpään asti. Huomaamme helposti muiden virheet ja puutteet, mutta oman sisimmän tutkiminen vaatii rohkeutta. Kun pysähdymme tarkastelemaan omia motiivejamme, sanojamme ja tekojamme, löydämme usein asioita, joista emme ole ylpeitä.

Oman sisimmän arviointi vaatii rehellisyyttä. Niin helposti sitä pettää itseään, puolustelee huonoja valintoja, laiskuutta tai itsekkyyttä. On myös helppoa syyttää toisia ja löytää syy tai vika muualta kuin omasta itsestä. Silti vastuu omasta kasvusta ja omista valinnoista kuuluu ihmiselle itselleen.

Apostoli Paavali sanoitti tämän ikiaikaisen ihmisen sisäisen ristiriidan rehellisesti: "En tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan." Meillä on kyllä halu tehdä hyvää, mutta silti satutamme lähimmäisiämme – joskus tahallamme, usein huomaamattamme. 

Nykyajan suorituskeskeisessä maailmassa erityisesti nuoret ja myös aikuiset ovat usein kohtuuttoman kriittisiä itseään kohtaan. Itsensä tutkiminen ei kuitenkaan tarkoita itsekritiikissä rypemistä tai itsensä ruoskimista, vaan totuuden kohtaamista. Jokainen kipuilee jossain vaiheessa elämässään, etsii oikeaa tietä, erehtyy ja oppii ainakin joistain virheistään. 

Oikea itsensä tunteminen johtaakin meidät lopulta omista voimistamme luopumiseen. Itseriittoisuus vääristää todellisuudentajumme ja saa meidät kuvittelemaan, että pärjäämme ilman apua. Itsensä tutkimisen perimmäinen tarkoitus on ohjata meidät huomaamaan, että meillä on Jumala. Kun uskaltaudumme Jumalan kasvojen eteen juuri sellaisina kuin olemme, vajavaisina ja rikkinäisinä, meidän ei tarvitse pelätä tuomiota. 

Saamme ottaa vastaan Jumalan anteeksiantamuksen puhtaana lahjana. Hän tuntee meidät jo läpikotaisin ja rakastaa meitä silti. Tähän armoon turvaten voimme sulkea peilin, nousta pystyyn ja aloittaa alkavan viikon puhtaalta pöydältä, armahdettuina. 

Ulla Koskinen 
Kouvolan seurakunnan III seurakuntapastori