Sininen salama
Kun aloitin aikanaan papin työt Kouvolassa, ensimmäinen autoni oli tšekkoslovakialainen reaalisosialismin huipputuote Škoda 120 L. Kutsuimme kaaraa Siniseksi salamaksi sen värin mukaan. Ja olihan siinä takamoottori ja takaveto, kuten urheiluautossa pitääkin. Ajokin meriitteihin kuului muun muassa kunniakas 36. sija Tekniikan Maailman suuressa autojen lämmityslaitevertailussa vuonna 1985, jossa osallistujia oli 36. Kuskilla pysyi siis taatusti pää kylmänä.
Se peltilehmä opetti papille tärkeää nöyryyttä. Aina kun vein lapsiani päiväkotiin, en päässyt heti jatkamaan matkaa, vaan minun oli odotettava vartin verran, jotta ajossa vähän lämmennyt moottori jäähtyisi uudelleen. Haaleana tuo nirppanokka ei nimittäin käynnistynyt. Ja niin toteutui tämä Herran sana: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” (Ja sellainen se fiilis siinä odotellessa kyllä olikin.)
Muutenkin tuntui, että onkohan tällä ateistimaan ylpeydellä jotain kirkkoa vastaan. Ajelin kesähelteellä liperit heiluen pihaseuroihin. Tulin viime tipassa ja parkkeerasin koslan kerrostalon seinän viereen ahtaaseen paikkaan. Seuraväki näki minut hyvin. Vilkuttelin auton ikkunasta ja hymyilin. Pian hymy kuitenkin hyytyi, kun kuskin ovi ei suostunutkaan aukeamaan. Entäs pelkääjän paikan ovi? Se taas ei mahtunut avautumaan talon seinän takia. Niinpä ujuttauduin vaivalloisesti kuskin ikkunasta ulos aplodien saattamana. Ja niin toteutui tämä Herran sana: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.”
Kerran minun piti kruisailla kaasu pohjassa, jotta pysyisin appiukon Opelin perässä. Silloin nopeusmittarin neula seilasi henkitoreissaan edestakaisin sadan kilometrin molemmin puolin samalla, kun pelkääjän paikalla istunut armas Rouvani aneli kädet ristissä minua hiljentämään – mutta ei täysillä vaan varovaisesti. Se johtui kylläkin myös siitä, että hänen penkkinsä pysyi paikallaan vain nippusiteiden avulla, jotka katkeaisivat äkkijarrutuksessa. Ja niin hänen kohdallaan toteutui tämä Herran sana: ”Rukoilkaa lakkaamatta.”
Hyvä lukija, vaikka olen apostolinkyydin ystävä, näköjään autoilussakin on raamatullisia piirteitä. Siunattuja ja turvallisia ajokilometrejä sinulle!
Lasse Karppela
Kaahaileva kappalainen Kouvolasta
