Levon taito

Kesäloman kynnyksellä huomaan ajattelevani, kuinka erikoinen asia lepo oikeastaan on. Sitä odotetaan kuukausia, siitä haaveillaan pimeinä talvi-iltoina ja kiireisten työviikkojen keskellä. Silti juuri silloin, kun lepo viimein olisi mahdollista, se ei aina olekaan helppoa.

Moni tunnistaa ilmiön. Ensimmäisinä lomapäivinä mieli saattaa edelleen käydä työtahtia. Muistettavia asioita pulpahtelee mieleen, kalenteri täyttyy yllättävän nopeasti kaikenlaisista menoista ja tapaamisista. Sotkuinen vaatekaappi tai pesemättömät ikkunat kehottavat tarttumaan toimeen. Joskus tuntuu siltä, että levostakin on tullut suoritus.

Ehkä siksi Jeesuksen sanat puhuttelevat yhä: "Tulkaa mukaani yksinäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän." (Mark. 6:31.) Huomionarvoista on, ettei Jeesus kehota opetuslapsiaan tekemään enemmän, yrittämään paremmin tai jaksamaan vielä hetken. Hän kutsuu heidät lepäämään.

Se tuntuu olevan kutsu myös meille. Lepo ei ole palkinto, joka ansaitaan vasta sitten, kun kaikki työt on tehty ja kaikki velvollisuudet täytetty. Sellaista hetkeä ei nimittäin taida koskaan tulla. Aina löytyy vielä yksi sähköposti, yksi projekti, yksi tehtävä tai yksi huoli.

Raamatun näkökulmasta lepo on lahja. Se muistuttaa meitä siitä, että maailma ei pyöri meidän voimallamme. Vaikka pysähdymme hetkeksi, aurinko nousee seuraavanakin aamuna, luonto jatkaa kasvuaan ja Jumala pitää edelleen luomakunnastaan huolta.

Kesällä tämän voi havaita erityisen helposti. Metsä ei kiirehdi. Järvi ei suorita. Kukat eivät kilpaile keskenään siitä, kuka ehtii ensimmäisenä kukkaan. Luonto elää rytmissä, jonka Jumala on sille antanut. Ehkä siinä on meillekin jotakin opittavaa.

Levon taito ei ole vain riippumattoa, mökkirantaa tai matkasuunnitelmia. Se on myös uskallusta jättää keskeneräiset asiat hetkeksi sivuun. Se on luottamusta siihen, että oma arvo ei riipu tehokkuudesta tai saavutuksista.

Kesä kuluu nopeasti. Siksi toivon itselleni – ja meille kaikille – hetkiä, jolloin emme vain vietä lomaa, vaan todella levähdämme. Hetkiä, jolloin voimme kuulla myös Jeesuksen toisen lupauksen: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28.)

Ehkä juuri siinä on kesän tärkein tehtävä: muistuttaa, että elämä ei ole pelkkää tekemistä. Joskus tärkeintä on pysähtyä ja antaa Jumalan kantaa.

Piia Tötterström
pappi
Anjalankosken seurakunta