Rakkahasti risukossa

Olin alkukesällä istuttamassa metsään kuusen- ja männyntaimia perheen kanssa. En ollut tehnyt sitä aiemmin. Homma oli totta puhuen aika rankkaa. Maasto oli paikka paikoin hyvinkin ryteikköistä ja epätasaista. Tarvoin sinnikkäästi inan verran liian isoilla kumisaappailla auringon porottaessa niskaan ja vieläpä kesäflunssan kaiut onteloissa. Lonkalla keikkui painava ja epämukava taimivakka ja käsissä metrin mittainen kantokuormaa lisäävä istutusputki.

Työ alkoi sujua alun totuttelun ja hankaluuden jälkeen. Tuntuipa peräti kevään työtaakan jälkimainingeissa, että tämähän se vasta olisi työtä! Työn jälki näkyy samoin tein ja ympäriltä kuuluu vain luonnon heleitä alkukesän ääniä. Kunnon kohotustakin tulee aivan sivutuotteena, eikä ummehtuneille saleille tarvitse edes harkita menevänsä. Siellä taimien istuttamisen aikana jalat olivat hyvin tiukasti kiinni luonnossa ja ajatukset ja pää pilvissä ja sitten – horjahdin nutulleni risukkoon.

Huomasinpa sitten, että kyseisen risukon alta löytyi myös taimea vailla oleva istutusmätäs. Huomio olikin varsin puhutteleva. Uusi taimi istutetaan juuri tähän, vanhojen, kuivaneiden risujen keskelle. Parhaassa tapauksessa risukko suojaa taimea joutumasta hirvieläimen suuhun. Ja pikkuhiljaa risukko ympärillä maatuu ja muuttuu hyväksi kasvualustaksi ja mullaksi tuoreelle, kasvua janoavalle taimelle.

Seurakunta toimii parhaimmillaan samalla tavalla. Uudet, tuoreet kristityt tarvitsevat vakaiden, kokeneiden apua suojakseen ja kasvaakseen kristittyinä. Olivatpa he sitten Kristuksen kirkkoon vastakastettuja tai hennolla, aralla tavalla Jumalan valtakunnasta vastauksia etsiviä. Usko tarvitsee ravintoa, hoivaa ja aikaa aivan kuten metsäntaimikin.

Taimikon istuttaminen muistutti minua kompastumisen kautta toivosta ja luottamuksesta. Vaikka kasvun tuloksia ei aina näe heti, Jumala toimii hiljaisesti, kuten elämä metsän juuristossa. Jumala kasvattaa ihmisessä sitä, mikä kestää aikaa ja kantaa hedelmää myös tuleville sukupolville.

Sinulla ja minulla on kristittyinä suuri vastuu. Ensinnä huomata herkät ja arat etsijät. Toiseksi suojella turhalta, haitalliselta ja kasvua estävältä. Kolmanneksi vielä tarjota hyvää ja turvallista ravinnetta – kunkin kasvukauden mukaisesti. Siinäpä vastuuta ja työtä, jossa Jumala jokaista auttakoon.

Satu Leino
kirkkoherra
Valkealan seurakunta