Avoimen oven sanoma

Kesän tiekirkot puhuttelevat, avoimet ovet kutsuvat sisään. Monet rakkaat kirkkomme ovat olleet paikallaan kauan. Maisema kirkon ympärillä on muuttunut vuosikymmenten (ja satojen) vaihtuessa mutta kirkot pysyvät paikallaan. Ne eivät pyydä huomiota, ne vain ovat.

Ehkä uskokin on joskus sellaista. Ei suuria sanoja eikä varmuutta kaikesta, vaan hiljainen luottamus siihen, että Jumala on ollut tässä ennen meitä ja on tässä vielä silloinkin, kun me olemme jatkaneet matkaamme.

Raamatussa Jeesus sanoo: "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." Jeesus ei sano olevansa vain juhlahetkissä tai silloin, kun usko tuntuu vahvalta. Hän lupaa olla keskellä. Keskellä ihmisiä. Keskellä elämää.

Avoin kirkon ovi kertoo jotakin Jumalan sydämestä. Sisään saa tulla sellaisena kuin on. Ei tarvitse selittää omaa elämäntilannettaan. Jumala ei odota meiltä oikeita sanoja. Hän tuntee nekin sanat, joita emme itse osaa lausua. Joskus riittää, että istuu hetken penkissä ja antaa hiljaisuuden puhua. Ehkä juuri siinä hetkessä huomaa, ettei olekaan aivan yksin. Jumalan huoneessa saa jäädä Jumalan kannettaviksi.

Kirkon seinät ovat kuulleet lukemattomat rukoukset, pyynnöt ja kiitokset. Ne ovat kuulleet ilon naurun ja surun itkun. Samat kellot ovat kutsuneet sukupolvia yhteen. Kasteelle, ripille, häihin ja hautajaisiin. Ja kaiken sen keskellä on pysynyt Jeesuksen lupaus:

"Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” Siinä lupauksessa saamme levätä.

Levollisia kesäpäiviä toivottaen,

Maarit Kenttälä
kappalainen
Elimäen seurakunta