Kesän tuoksua

Viime viikkoina on tullut sopivasti lämpöä, valoa ja vettä – niin kuin kuuluukin. Nurmikkoleikkureiden murina on kuulunut monilta pihoilta ja puistoista. Vastaleikatun nurmikon vieno tuoksu leviää laajalle ja kertoo, että eletään kasvun aikaa. Monelle tuo tuoksu liittyy lapsuuden kesiin, loman alkuun ja muihin miellyttäviin kesäisiin muistoihin.

Toinen kesäinen tuoksu on sateen jälkeinen tuoksu. Suomen kielessä ei taida olla vakiintunutta tai tarkkaa sanaa tälle ilmiölle. Englanniksi tästä tuoksusta käytetään nimitystä petrichor. Sana tulee alun perin kreikasta ja viittaa sateen ja maan tai kivien synnyttämään tuoksuun. Kun kuiva maa saa vettä, ilmaan vapautuu tuttu, raikas tuoksu, jonka moni tunnistaa heti.

Nämä kesän kaksi tuoksua syntyvät aivan erilaisista tilanteista. Vastaleikatun nurmikon tuoksu liittyy ihmisen (tai vaikkapa robotin) toimintaan: joku leikkaa nurmikon ja samalla hoitaa pihaa. Sateen jälkeinen tuoksu taas syntyy vastaanottamisesta. Maa ei tee mitään, vaan ottaa sateen vastaan lahjana.

Ihmisen elämässä tarvitaan työtä ja lepoa. On hetkiä, jolloin tartumme toimeen, rakennamme, ylläpidämme ja kannamme vastuuta. Ja on hetkiä, jolloin tärkeintä ei ole suorittaa, vaan ottaa vastaan – lepoa, aikaa, hiljaisuutta ja armoa Luojan kesäisen taivaan alla.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää kesää!

David Paski
pastori
Kuusankosken seurakunta