Leirielämää

Silmät sidottuina kuljimme ohjeiden mukaan eteenpäin lämpimässä kesäillassa. Joku niitä ohjeita siinä ihan lähellä antoi. Välillä kuului kiljahduksia ja niihin rohkaisevia kannustuksia. Eteenpäin oli mentävä ja kaikki eteen tulevat tehtävät suoritettava, muuten ei leirikastetta saanut.

Muistan pahanmakuisia maisteluaineita ja nokkosen kirvelyn. Kuuluiko nokkoskävely tehtäviin vai osuivatko vain vahingossa kohdalle, sitä en muista. Leirikasteradalle lähtevän oli joka tapauksessa oltava valmis mihin vaan koitokseen. Kyllä se etukäteen jännittikin, mutta yhtään ei kyseenalaistettu, etteikö se kuuluisi asiaan ja aina niistä maaliin selvittiin.

Näitä lapsuuden muistoja minulla on partio- ja ratsastusleireiltä sekä kaupungin kesäsiirtolasta Kirjokivestä. Sieltä muistan myös helteisen, loputtoman pitkältä tuntuneen kävelyretken isolla porukalla kauppaan. Kyläkauppa ajoi varmaankin leirikioskin virkaa ja sieltä saattoi taskurahoilla hankkia jätskiä.

Lasten ja nuorten leiritoiminta eri teemoilla on säilyttänyt suosionsa läpi vuosikymmenten. Sitä olen seurannut seurakuntatyössä nyt aikuisena. Mihin leirielämän suosio oikein perustuu tällaisena digipelaamisen kulta-aikana?

Mukavaa seikkailun tuntua leireissä varmaankin edelleen on. Lapset ja nuoret lähtevät mukaan ilman oman perheen aikuisia, moni ilman tuttuja kavereitakin. Ekaa kertaa leirille tuleva on saattanut muilta kuulla, että kivaa siellä on. Mutta kyllä meitä aikuisiakin vähän jännittää jokainen uusi leiri. Erityisesti mietimme, miten kaikki sujuisi turvallisesti.

Nopeasti porukasta tulee tuttu ja alkaa tuntua kuin olisimmekin suurta leiriperhettä. Välillä sattuu kommelluksia tai jokin harmittava asia. Kaikesta selvitään ja leirin päättyessä ollaan vähän isompia ja reippaampia. Kotiin palaa väsynyt, mutta tyytyväinen leiriläinen, isonen ja työntekijä.

Seurakuntiemme kesän leireillä saattaa olla vielä tilaa, ainakin Kuusankosken järjestämillä varhaisnuorten leireillä Pytynlahden kesäkodilla heinäkuussa tätä kirjoittaessani on, joten reippaasti vaan vielä mukaan! Tietoja löydät kotisivuilta ja meiltä seurakuntien työntekijöiltä.

Parasta leirillä on leppoisa tunne, että olemme kaukana uutismaailman kurjuuksista huolettomina Jumalan siunauksen suojassa. Nautimme kesästä, maittavasta leiriruuasta ja mukavasta leiriperheestä.

Terveisin,

Minna Tanska Jaalan leiriviikoilta Kotiseutusäätiön Leirirannasta