Leirielämää

Koripallo pomppaa asfaltilta. Kauempana frisbee lentää ilmassa. Joku istuu kivellä ja piirtää, toinen on puun varjossa lukemassa. Kaiken ympärillä lämmin kesä ja vihreä luonto. Illalla sitten lähes koko leiri tömistää laiturilta järveen. Leirielämä Lappalan rannalla näyttäytyy edelleen samanlaisena kuin vuosikymmen tai useampikin taaksepäin.

Leirikirkon rukoukseen kootaan monenlaisia kiitoksen aiheita: kiitos perheestä, kiitos ystävistä, kiitos ruoasta, kiitos luonnosta. Kiitos, että saadaan viettää ihan tavallista, hyvää elämää. Siunaa koko maailmaa.

Kovasti vaikuttaa siltä, että etäkoulut ja poikkeusajat läpi eläneet nuoremme onnistuvat löytämään ilonsa pienistä ja yksinkertaisista asioista. Ihan tavallinen elämä voi olla hyvää, eikä aina tarvitse matkata kauaksi. Taakse jäänyt talvi talvi auttaa ehkä meitä vähän vanhempiakin näkemään sen, että moni aiemmin aivan itsestään selvältä tuntunut asia elämässä onkin suuri kiitoksen ja ilon aihe. Meidänkin voisi olla hyvä tehdä joskus ajatuksissamme aikamatkaa vähän taaksepäin ja muistaa, kuinka hyvää yksinkertainen elämä on ollut, kuinka vähän kesällä tarvitaan siihen, että voi olla onnellinen.

Illan lopuksi leiri kokoontuu rantaan, ristin luokse. Taustalla tyyntyvä järvi, jonka taakse aurinko pian laskee. Jokainen löytää paikkansa sisaruspiiristä, jossa pian toivotetaan: Hyvää yötä, Jeesus myös, kiitos tästä päivästä. Rukousten lasten on aika vetäytyä levolle. Yksi toisensa jälkeen uni vie viimein voiton, ja lopulta leirikeskus vaipuu hiljaisuuteen ja vain enkelit jäävät valvomaan.

Arto Hyvättinen
pastori
Valkealan seurakunta