Syvyydestä minä sinua Herra huudan
Kauniina kesäiltana kuljeskelin puutarhassamme. Ihastelin kukkaan puhjenneita pioneja. Ihailin vaalean punertavana hehkuvaa taivasta. Pysähdyin kuulostelemaan ympäriltäni kuuluvia ääniä. Oli aivan hiljaista. Lintujen laulu oli tältä kesältä ohi.
Olin tullut pihallamme kesäillan hämyyn rauhoittumaan. Meille oli tullut hetkeä aikaisemmin sanaharkkaa puolisoni kanssa. Turhautuneena olin sännännyt puutarhaamme lohtua hakemaan. Kesäillan rauhassa ymmärsin haluavani pyytää anteeksi loukkaavia sanojani puolisoltasi. Halusin sopia turhan kinamme. Tuona kesäiltana portaat kotimme ovelle tuntuivat erityisen raskailta kiivetä. Sisälle kotiimme päästyäni otin puolisoani kädestä kiinni sanomatta mitään. Kuljimme käsikkäin ovesta ulos puutarhaamme. Istuuduimme rintarinnan pihakeinuumme kesäillan hiljaista kauneutta ihailemaan. Vieno tuuli havisteli lempeästi koivun lehtiä yläpuolellamme.
Tulevan pyhän teksteissä meitä kehotetaan olemaan anteeksiantavia lähimmäisiä toisillemme. Sanassaan taivaallinen Isämme ohjaa meitä olemaan armollisia toisiamme kohtaan. Löytämään toinen toisemme yhä uudestaan ja uudestaan. Ja lopulta löytämään Jumalan armon kautta tiemme Hänen siunaavien käsiensä alle.
Teemme virheitä, kiukuttelemme ja olemme törmäyskurssilla toinen toistemme kanssa, eikä anteeksipyytäminen ole aina helppoa. Joskus pelkkä tahto pyytää vilpittömästi anteeksi toiselta ihmiseltä on askel oikeaan suuntaan. Sydämestä lähtevä anteeksipyyntö on pois itsepäisyydestä, ylpeydestä ja eristäytymisestä. Kun tahtoo pyytää vilpittömästi anteeksi läheiseltä ihmiseltä, antaa se samalla viestin: Valitsen meidät. Valitsen meidän kumppanuutemme, ystävyytemme ja yhteytemme.
Se millä on merkitystä, on tuo toinen ihminen siinä vierellä. Ja se tärkeistä tärkein sana: Anteeksi. Anna anteeksi. Kuule anteeksipyyntöni sinä kaikkein Korkein ja sulje armahtavien käsiesi suojaan. Pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Luo minuun puhdas sydän ja uudista minut.
Tanja Dahlström
Seurakuntapastori
Anjalankosken seurakunta
