Siunattu puhe

Kun kävin pienenä poikana lääkärin vastaanotolla, niin lääkäri käski minun avaamaan suuni ja työntää kieli ulos. Minä ihmettelin sitä, että lääkäri käski ensimmäisenä näyttämään kieltä. Eihän minulla, kieli ollut kipeä vaan kurkku.  Ja niin minä tein sen johtopäätöksen, että kielestä voi päätellä onko ihminen terve vai sairas.

Ja nyt kuin minä olen tullut vähän vanhemmaksi, olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kielestä voi todella nähdä terveydentilamme. Ehkäpä kielestä ei voi niinkään nähdä koko kehomme terveydentilaa. Mutta kielenkäyttömme – ei kielen näyttömme – paljastaa meistä aika paljon.
Jos meissä on katkeruutta tai vihaa, niin tämä näkyy meidän kielenkäytössämme. Aivan samoin näkyy myös ilo ja kiitollisuus, ne tulevat ilmi puheessamme.

Se mitä me puhumme, on hyvin merkittävää. Missä tapansa yhteisössä, jossa toisista ihmisitä puhutaan pahaa selän takana, siellä ei yleensä ole kenenkään hyvä olla. Siellä on negatiivinen ilmapiiri, ja kaikki voivat huonosti. Myös ne selän takana puhujat.

Latinankielinen siunausta tarkoittava sana on benedictu. Se on yhdyssana, joka muodostuu kahdesta sanasta: bene. joka tarkoittaa hyvää ja dictu, joka tarkoittaa puhumista. Siunaus, benedictu, tarkoittaa hyvän puhumista toisesta. Siellä missä puhutaan toisista hyvää, siellä on siunattua olla.

Ensi sunnuntain raamatuntekstit käsittelevät puhumista, siksi meidän on hyvä pohtia juuri nyt, millaisia meidän sanamme ovat ja miten ne vaikuttavat niihin, jotka ovat lähellämme.

Puhuminen ja kuunteleminen ovat hyvin kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Lapset oppivat puhumaan kuuntelemalla ja jäljittelemällä sitä puhekieltä, jota heidän ympäristönsä käyttää. Jos lapsen lähellä käytetään ilkeitä sanoja, niin lapsi oppii käyttämään näitä ilkeitä sanoja. Jos taas kuulemme rohkaisevia ja rakentavia sanoja, niin mekin opimme niitä käyttämään.

Jumalalla on tarjottavana meille hyviä sanoja. Jumala lupaa sanassaan syntien anteeksiantamuksen ja Hän itse lupaa olla meidän kanssamme aina. Ja tämä Jumalan puhe, Jumalan sanankäyttö antaa meille iloa. Toivottavasti sellaista iloa, ettei kenkään tarvitsisi puhua ilkeitä. Sillä ilkeästi puhuva ihminen kertoo vain omasta pahoinvoinnistaan. Opettakaamme häntä hyvyydellä.

Kimmo Ylikangas
kirkkoherra
Kuusankosken seurakunta