Join kaljaa kirkossa – mitä?

Oli helteinen kesäpäivä, ja olimme Rouvan kanssa Dublinissa vaeltelemassa kaupungin kaduilla. Nenässä pyörivät lähellä sijaitsevan legendaarisen Guinnessin panimon tuoksut ja janotti mahdottomasti. Yhtäkkiä edessämme seisoi uljaana kuuluisa Irlannin Pyhän Marian kirkko, mutta ei sen ovessa lukenutkaan tietoa jumalanpalveluksista, vaan ”Baari ja ravintola, tervetuloa”.

Mitä kummaa tälle kirkolle oli tapahtunut, tuumasin. No, piti päästä varjoon, ja astuimme sisään. Silloin leuka loksahti auki. Hienoltahan se vieläkin näytti. Oli upeat lasimaalaukset ja kauniit, historialliset urutkin paikallaan. Mutta ei siellä ehtoollista tarjottu – oli toisenlaiset juomat. Ja kun oli niin kuumakin, minä sorruin pieneen tuopilliseen. (Rouva ei sortunut.)

Sepä oli pikkuisen vanhempi paikka kuin Kouvolan Keskuskirkko, rakennettu 1700-luvun alussa ja muutettu baariksi 2005, onneksi kuitenkin tyylikkäästi kirkollista historiaansa kunnioittaen. Pyhän Marian kirkon menneisyys onkin hieno. Siellä ovat vaikuttaneet muun muassa Gulliverin retkien kirjoittaja ja pappi Jonathan Swift, metodistikirkon perustaja John Wesley ja mestarisäveltäjä G.F. Händel. – Niinpä on hyvä, ettei tälle pyhätölle sentään käynyt niin kuin aikanaan naapurimaassamme, jossa kirkoista tehtiin väkisin elokuvateattereita ja urheiluhalleja.

Kun lueskelin näitä historiallisia tietoja kirkon esitteestä siellä huurteista siemaillessani ja kun mieleeni muistui myös, että Lutherkin viihtyi usein olutlasin äärellä, niin ei se synti maltaisen janojuoman nauttimisesta enää tuntunutkaan kovin suurelta.

Tämän pyhän aihe kertoo siitä, miten Jumala antaa meille hetkiä, joissa kuulemme erityisesti hänen äänensä eikä silloin pidä paaduttaa sydäntään. (Hepr. 3:15) Tuo hetki baarikirkossa oli minulle sellainen. Pyhyys oli edelleen läsnä eikä rakennuksen nykykäyttö kuitenkaan halventanut sen historiaa. Jumala kosketti siellä minua, ja niin varmaan montaa sellaistakin kulkijaa, joka ei muuten jalallaan kirkkoon astuisi, ja hyvä niin. Ehkä Jumala vielä koskettaa sinuakin jonain yllättävänä hetkenä, erikoisessa paikassa muistuttaen olemassaolostaan. Ole siunattu sitä odotellessasi!

Ps. Millainen kohtalo mahtaa odottaa Käpylän kirkkoa, jos seurakunta joutuu luopumaan siitä 2029.

Kirjoittaja nauttii Kouvolan kirkoissa vain ehtoollisviiniä (ja hyvin pieniä määriä).

Lasse Karppela
Kappalainen, teol. toht.
Kouvolan seurakunta