Sydämen roskakori

Jeesus sanoo: "Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." (Matt. 12:34)

Lapsena suutuin helposti. Kun kiukku nousi, sanat ehtivät usein ulos ennen ajatusta. Jossakin vaiheessa minulle opetettiin neuvo: kun suututtaa, laske kymmeneen ennen kuin sanot mitään. Kun laskee kymmeneen, ehtii yleensä välttää pahimmat sanat, ja sisällä kasvanut vihan liekki ehtii hieman himmetä.

Mutta vuosien mittaan olen huomannut, että kymmeneen laskeminen ratkaisee vain osan ongelmasta. Se voi estää sanoja pääsemästä ulos, mutta se ei poista sitä, mitä sisällä tapahtuu. Se hillitsee kieltä, mutta ei paranna sydäntä. Vaikka suu vaikenee, sydän voi edelleen olla täynnä kiukkua, loukkaantumista tai katkeruutta. Juuri tähän Jeesus tarttuu sunnuntain evankeliumissa. Hän ei puhu vain sanoista, vaan siitä paikasta, josta sanat tulevat.

Päivän aikana keräämme sisällemme paljon kaikenlaista. Vertailua toisiin ihmisiin. Pettymyksiä. Katkeruutta. Loukkaantumisia. Riittämättömyyden tunnetta. Joskus myös toisten arvostelua ja omaa häpeää. Ne eivät katoa mihinkään vain siksi, että emme puhu niistä ääneen. Siksi ne tulevat joskus ulos kärsimättömänä sanana, piikittelevänä huomautuksena, kylmänä äänensävynä tai katkeruutena.

Voisiko sanoa, että suu on sydämen roskakorin kansi? Kun roskakori alkaa haista, ei auta, että painamme kannen tiukemmin kiinni ja kuvittelemme ongelman ratkenneen. Roskakori täytyy tyhjentää. Sama pätee sydämeen. Hiljaisuus ei yksin paranna sitä, mitä kannamme sisällämme. Tarvitsemme paikan, jossa saamme tyhjentää sydämemme.

Rukous on juuri sitä.

Rukouksessa ei tarvitse olla hurskaampi kuin on. Päinvastoin. Jumalan eteen saa tuoda kaiken: "Tässä on katkeruuteni. Tässä vihani. Tässä pettymykseni. Tässä kaikki se, mitä en osaa kantaa." Jumala ei pyydä meitä siivoamaan sydäntämme ennen hänen luokseen tulemista. Hän pyytää meitä tuomaan sen sellaisena kuin se on.

Jeesus tietää, mitä meidän sydämissämme on. Hän ei kauhistu niitä roskia, joita sinne on kertynyt. Hän tuli juuri niitä varten. Ristin juurella sydämen roskakori saa tyhjentyä. Sinne saavat jäädä kaikki se, mikä painaa mieltä. Ja kun Jumala tyhjentää, hän myös täyttää. Hän täyttää armollaan, anteeksiantamuksellaan ja rakkaudellaan.

Silloin ei enää ole kyse vain, että yrittäisimme puhua paremmin. Jumala alkaa muuttaa sitä lähdettä, josta puheemme kumpuaa. Ja vähitellen suu alkaa puhua siitä, millä sydän on täytetty.

Hyvä hedelmä ei synny oksaan sitomalla. Se syntyy terveestä puusta.

Misa Lehtinen, seurakuntapastori, Kouvolan seurakunta.