Olisiko kuitenkin?

Mies oli maannut 38 vuotta sairaana. Paranemiseen oli yksi mahdollisuus. Joku kantaisi hänet lähteeseen, jonka vesi paransi. Piti vain olla tarkkana ja ehtiä ensimmäisenä kuohuvaan veteen. Pulma oli, että hänellä ei ollut ketään, joka auttaisi häntä. Ei ketään, joka olisi päivystänyt hänen kanssaan veden liikkeitä. Ei ketään, joka juuri oikealla hetkellä tarttuisi kainaloista kiinni ja raahaisi pikavauhtia kohti kuohuvaa allasta. Mitään mahdollisuuksia paranemiseen ei ollut. Toivo oli menetetty – kauan sitten.

Mitä silloin tapahtuu, kun toivo häviää? Kun ei voi mitenkään inhimillisin älyin tai teoin vaikuttaa asioiden kulkuun. Kun pienuus on täysin totta. Kun näköala kapeutuu kapeutumistaan ja pian sitä ei enää ole ollenkaan. Kun selkä on seinää vasten ja henki salpautuu pelosta ja surusta. Kun katkeruus vie kaiken hyvän ja kauniin. Kun piikit iskevät niin syvälle, että niitä voi torjua vain piikittämällä takaisin. Kun toivottomuus lopulta vie kaiken, edes sanoja ei enää ole.

Tähän tilanteeseen Jeesus tuli ja tulee uskomattoman kysymyksen kanssa. Haluatko tulla terveeksi? Haluatko, että parannan sinut vaivastasi. Haluatko, että parannan myös toivottomuutesi? Haluatko, että elämäsi muuttuu täysin? Jos haluat, ota vuoteesi ja kävele.
Uskon hyppy oli 38 vuotta sairastaneelle konkreettinen. Hän sai testata jo ensimmäisellä askeleella, oliko Jeesuksen parantamisen kyky totta. Askel askeleelta hän tuli entistä varmemmaksi. Olen parantunut. Jalkani kantavat. Minulla ei ollut ketään ihmistä kantamaan minua lähteeseen, mutta elävän veden lähde tuli itse luokseni.

Olisiko sairas voinut todeta, että laulu on totta. Jalat eivät kanna, jos olen Jeesus sinun kosketustasi vailla. Ihmiset ovat merkittäviä, mutta jos sinä Jeesus itse kannat omiin vesiputouksiisi, en tarvitse mitään muuta parantajaa. Ei siis ollut totta, että minulla ei ollut ketään. Minulla oli sinut – Jeesus. Koko ajan. Minulla on sinut nyt, kun vuoteineni jatkan matkaa. Näytä sinä, mihin suuntaan.

Tuija Nuutinen
Kirkkoherra, rovasti
Kouvolan seurakunta