Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa järjestetty tilaisuus oli osallistujille maksuton. Ennen varsinaisen ohjelman alkua oli tarjolla lämmin ateria, ja lapsille oli järjestetty pomppulinna sekä koulutettuja lastenhoitajia. Näin myös pienten lasten vanhemmilla oli mahdollisuus osallistua ja keskittyä yhteiseen keskusteluun. Jo nämä käytännön järjestelyt olivat konkreettinen osoitus siitä, että perheiden erilaiset elämäntilanteet haluttiin ottaa tilaisuudessa huomioon. 

Tilaisuudessa kuultiin etäyhteydellä europarlamentaarikko Maria Ohisalon puheenvuoro, jossa tarkasteltiin lapsiperheköyhyyttä sekä kansallisesta että eurooppalaisesta näkökulmasta. Ohisalo totesi, että köyhyys ei ole kenenkään oma valinta, vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Ohisalon mukaan Suomeen on syntymässä uusi ryhmä ihmisiä, jotka käyvät töissä, mutta silti heillä ei rahat riitä. Ohisalo pyrki luomaan kuulijoissa toivoa: Et ole yksin, ulospääsy ongelmista löytyy. Köyhyys ei ole pysyvä identiteetti. 

Lisäksi kuultiin kaksi koskettavaa kokemuspuheenvuoroa, jotka toivat tilastojen ja yhteiskunnallisen keskustelun rinnalle ihmisten omia kokemuksia. 

Lopuksi jakauduttiin ryhmiin pohtimaan kolmea kysymystä: 
1.    Miten nykyinen talouden epävarmuus ja ahdinko näkyvät lapsiperheissä? 
2.    Mitä keinoja olet löytänyt jaksamaan vanhempana ja lapsen lapsuuden sekä tulevaisuuden valintojen turvaajana? 
3.    Mihin sinä ja lapsesi kaipaatte apua? 

Taloudellinen epävarmuus näkyy koko perheen elämässä 

Ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa nousi esiin vahva kokemus siitä, että talouden epävarmuus näkyy tällä hetkellä monella eri elämänalueella. Aihe nousee esille myös uudessa kirkon diakonian ja kasvatuksen työntekijöille suunnatussa tutkimuksessa, jossa lähes kaikissa vastauksissa tunnettiin erityisen suurta huolta taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevista ja lisääntyvästä lapsiperheköyhyydestä.

Ahdinko näkyy lisääntyvinä asiakasmäärinä ja kasvavana tuen tarpeena. Kouluissa kohdataan yhä enemmän lapsia ja nuoria, joiden hyvinvointiin taloudellinen tilanne vaikuttaa. Harrastuksista joudutaan luopumaan, lasten mahdollisuudet osallistua kaventuvat ja elämä voi muuttua aiempaa kapeammaksi. Myös lasten omat huolet perheen toimeentulosta ovat lisääntyneet. 

Taloudelliset vaikeudet eivät kosketa vain perheen taloutta. Ne heijastuvat koko perheen ilmapiiriin ja voivat kuormittaa merkittävästi myös parisuhdetta. Kun vanhemmat joutuvat jatkuvasti pohtimaan, riittävätkö rahat ruokaan, asumiseen, lääkkeisiin tai lasten tarpeisiin, jää voimavaroja vähemmän yhteiseen aikaan, läheisyyteen ja tavalliseen arkeen. 

Taloudellinen ahdinko voi siten muodostua myös ihmissuhteita kuormittavaksi tekijäksi. Kun huoli toimeentulosta kulkee mukana päivästä toiseen, on ymmärrettävää, että se vaikuttaa vanhempien jaksamiseen ja koko perheen hyvinvointiin. 

Perheen voimavarat löytyvät usein läheltä 

Toisessa kysymyksessä keskusteluissa nousi esiin myös toivoa ja olemassa olevia voimavaroja. 

Suomalaisen koulun ja koulutuksen koettiin edelleen olevan merkittävä tasa-arvoa ylläpitävä tekijä. Koulutus kuuluu kaikille, ja koulu voi parhaimmillaan tarjota lapselle turvallisen ympäristön, jatkuvuutta ja mahdollisuuksia myös silloin, kun perheen taloudellinen tilanne on vaikea. 

Myös isovanhempien ja muun läheisverkoston merkitys nousi vahvasti esiin. Monissa perheissä isovanhemmat ovat tärkeä ja konkreettinen tuen lähde. He voivat auttaa esimerkiksi lastenhoidossa, arjen järjestämisessä tai taloudellisestikin. Kaikilla perheillä tällaista tukiverkostoa ei kuitenkaan ole.

Keskusteluissa nousi esiin myös avun hakemisen vaikeus. Avun tarpeeseen liittyy edelleen häpeää ja kynnys hakea apua voi olla korkea. Erityisesti viranomaisiin ja lastensuojeluun liittyvä pelko ja häpeä voivat vaikeuttaa avun vastaanottamista tai avun tarpeesta puhumista. Siksi olisi tärkeää rakentaa palveluja ja kohtaamisia, joissa perhe voisi tulla kuulluksi ilman tunnetta leimautumisesta tai syyllistämisestä. 

Yhtenä konkreettisena ajatuksena esitettiin myös koulun mahdollisuutta tarjota lapsille välipalaa. Pienelläkin käytännön tuella voi olla suuri merkitys lapsen jaksamiselle, keskittymiselle ja kokemukselle siitä, että hänen tarpeistaan pidetään huolta. 

Apua tarvitaan ennen kuin tilanne kriisiytyy 

Kolmas kysymys vei keskustelun hyvin konkreettisiin avun tarpeisiin. 

Moni perhe kaipaa apua jo aivan tavallisissa asioissa. Erilaisten hakemusten ja sähköisten lomakkeiden täyttäminen voi olla vaikeaa silloin, kun voimavarat ovat vähissä tai digitaaliset palvelut tuntuvat vierailta. Apua tarvitaan joskus ennen kaikkea siihen, että ihminen pääsee eteenpäin asioiden hoidossa. 

Ryhmissä kaivattiin myös rohkeaa puheeksi ottamista. Sen sijaan, että odotetaan perheen itse hakevan apua, voitaisiin useammin pysähtyä kysymään: Mitä teille oikeasti kuuluu? Miten teillä menee kotona? Onko jotakin, missä tarvitsisitte apua? Tällaiset kysymykset voivat tuntua yksinkertaisilta, mutta niillä voi olla suuri merkitys. Joskus ihminen tarvitsee ennen kaikkea kokemuksen siitä, että joku huomaa ja välittää. 

Myös palvelujen saavutettavuus herätti keskustelua. Kaikki perheet eivät asu lähellä virastoja tai palvelupisteitä, eikä kaikilla ole rahaa matkustaa niiden luokse. Voisiko palveluita ja apua tulevaisuudessa viedä enemmän sinne, missä ihmiset ovat? 

Kesä, loma ja sairaus voivat tuoda lisää huolta 

Taloudellinen ahdinko ei katoa koulujen lukuvuoden mukana. Päinvastoin kesä- ja loma-ajat voivat olla monille perheille erityisen haastavia. Kun lapset ovat kotona eikä rahaa ole esimerkiksi harrastuksiin, retkiin tai muuhun tekemiseen, voivat perheen mahdollisuudet viettää yhteistä aikaa kaventua merkittävästi. 
Keskusteluissa nousikin esiin ajatus erilaisesta lomatuesta tai turvallisista loma-ajan paikoista, joissa lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus viettää aikaa turvallisessa ympäristössä ja saada mielekästä tekemistä. 

Myös koulun roolia pohdittiin: miten koulu voisi tukea vielä paremmin lasten ja nuorten opiskelua, oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia myös silloin, kun perheen taloudellinen tilanne on vaikea? 

Erityisen pysäyttävä havainto liittyi terveyteen. Taloudellisen ahdingon keskellä sairaudet voivat jäädä hoitamatta. Kalliita lääkkeitä, tutkimuksia tai muita terveyteen liittyviä menoja saatetaan siirtää myöhemmäksi, koska niihin ei juuri sillä hetkellä ole varaa. Tämä puolestaan voi lisätä sairastamisen lisäksi huolta, stressiä ja epävarmuutta koko perheessä. 

Jokainen perhe ansaitsee tulla kohdatuksi 

Illan keskusteluissa nousi esiin paljon huolta, mutta myös halua löytää ratkaisuja. Taloudellinen epävarmuus ei ole vain numeroita tai tilastoja. Se on arkea, jossa vanhempi miettii, riittävätkö rahat ruokaan. Se on lapsi, joka jää pois harrastuksesta. Se on nuori, joka kantaa huolta vanhempiensa jaksamisesta. Se voi olla parisuhde, jota jatkuva taloudellinen stressi kuormittaa, tai sairaus, jonka hoitamista joudutaan siirtämään. 

Samalla on tärkeää muistaa, ettei taloudellinen ahdinko määrittele perhettä tai vanhemmuutta. Vaikeassa tilanteessa olevat vanhemmat tarvitsevat syyllistämisen sijaan tukea, ymmärrystä ja rinnalla kulkemista. 

Perheiden auttamisessa olennaista onkin riittävän varhainen kohtaaminen. Apua pitäisi olla mahdollista saada silloin, kun ensimmäiset huolet ilmaantuvat – ennen kuin ongelmat kasautuvat ja tilanne kriisiytyy. 

Ehkä tärkein kysymys ei lopulta olekaan vain se, mitä perheeltä puuttuu, vaan myös se, mitä me yhteiskuntana, ammattilaisina, järjestöinä, seurakuntina ja toinen toisillemme voimme tehdä, jotta perhe ei jäisi yksin? Kun kysymme aidosti, kuuntelemme ilman ennakko-oletuksia ja uskallamme tarjota apua, voimme olla rakentamassa turvaa sinne, missä sitä juuri nyt eniten tarvitaan. 

Köyhyys voi tulla ovesta, mutta sen ei tarvitse viedä rakkautta mukanaan. 
 
Lisätietoa: Nina Silander, diakoniajohtaja, Kouvolan seurakunta, nina.silander@evl.fi