Vastuu siirtyy sanojalle
Kouvolan kirkoissa vietettiin viime pyhänä luomakunnan sunnuntaita ja tuon pyhän tekstinä on vuodesta toiseen sama kohta Evankeliumista Johanneksen mukaan, jossa Sanan voimalla luodaan todellisuutta, luodaan luomakuntaa. Tuo Sana on yleensä tupattu ymmärtämään tarkoittamaan Jeesusta, mutta sanan äärellä voi myös pysähtyä pohtimaan sanan voimaa. Jumalalle luomistyö on luomisen sanoja, joiden avulla hän loi kaikkeuden, mutta antoi myös määritelmiä luomukselleen.
Ihmiselle hän sanoin määräsi tehtäväksi viljellen ja varjellen pitää huolta luomakunnasta. Sanat aukeavat eri tavoin eri sanojien suusta, siitä omasta ymmärryksestä käsin. Viljelijälle kanssakäyminen luomakunnan kanssa voi avautua eri tavoin kuin jollekin toiselle. Me sanojina kannamme myös vastuuta sanomiemme sanojen viestistä – onko sanojen takana konkretiaa vai ovatko ne vain merkityksetöntä sananhelinää?
Mitä siis luomakunta on meille? Onko sillä meille vain välinearvo, tarkoitettu alistettavaksi ja kesytettäväksi meidän omien tarpeittemme toteuttamiseksi? Onko luomakuntaa aivan kaikki mitä ympärillämme havaitsemme ja mikä on oma paikkamme osana luomakunnan kokonaisuutta?
Franciscus Assisilaisen ”Aurinkolaulun” pohjalta on meille virsikirjaankin saatu virsi 455 ”Luodut, te Herraa kiittäkää”, jossa luomakuntaa kuvaillaan upein sanankääntein. Luomakuntaa ei koroteta jumalaiseen asemaan, vaan tahdotaan ennemminkin yhdessä luomakunnan kanssa asettua kiittämään Luojaa, Jumalaa. Maa on meille virrenkin mukaan äiti, luomakunta asettuu lähimmäisen, sisaruksen asemaan – jolloin myös lähimmäisenrakkauden kehotus ja vaatimus tulisi osoittaa myös luomakuntaa kohtaan. Maailma ympärillämme ei ole meidän tuhovoimiemme leikkikenttä, vaan meille tärkeä ja rakas lähimmäinen, josta meidän tulee pitää huolta.
Tässä siis vastuu siirtyy sanan sanojalle. Mitä sanoja me käytämme puhuessamme maailmasta, luomakunnasta, ilmastosta? Ovatko sanavalintamme rakentavia vai rikkovia? Miten voisin puhua viisaasti luomakunnasta?
Janne Turunen
seurakuntapastori
Kouvolan seurakunta