Sinä kutsuisit minua
”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job)
Jeesus antaa elämän; se on sunnuntain jumalanpalvelusten teema. Jeesus antaa elämän ennen syntymää ja elämän kuoleman jälkeen. Ihmeellinen elämä, kaunis läpikulkumatka. Aikamme on laskettu jo ennen syntymäämme; jokainen tuleva äiti tietää syntymättömän lapsensa lasketun ajan. Jobin kirjan sanat kertovat kuitenkin toisesta lasketusta ajasta – päivästä, jolloin suljemme silmämme viimeisen kerran. Onko päiviemme laskeminen aina mennyt oikein? Yksi kaipaa jo pois tästä maailmasta, toinen ei ole ehtinyt elämäänsä edes kunnolla aloittaa. Usein elämämme vaikein kysymys on: ”Miksi?” Vastausta ei yksikään ihminen osaa antaa. Vastausta kysyessä ja odottaessa saa olla vihainen, saa tuntea katkeruutta, saa tuntea elämän olevan epäreilua.
”Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” (Job)
Toivon kaikille rohkeutta elää niin täydesti kuin vain voi. Tämä elämä on ihmeellinen lahja, joka on riemun ja kiitoksen arvoinen. Luotuina ja lunastettuina olemme Jumalan omia. Kun aikamme on täysi, Jumalan kaipaus täyttyy ja Hän kutsuu meidät uuteen elämään, jonka perillisiksi olemme kasteessa päässeet. Jonain hetkenä me kuolemme. Mutta sitä ennen me elämme.
”Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy. Silloin sinä kutsuisisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.” (Job)
Elämämme loppupuolen laskettua aikaa emme tiedä. Mutta saamme luottaa siihen, että luotuina ja lunastettuina olemme turvassa jo ennen syntymäämme, kuoleman hetkellä ja Jumalan luona kirkkaudessa. Sinä kutsuisit minua ja minä vastaisin.
Tuula Ylikangas
sairaalapastori
Kouvolan seurakuntayhtymä
