Syksy – luopumisen ja uuden toivon aikaa

Syksy saapuu hiljalleen ja puut pukeutuvat punaiseen ja ruskeaan. Ilma viilenee, illat pimenevät ja luonto valmistautuu lepoon. Lehdet putoavat maahan, ja maisema muuttuu vähitellen paljaammaksi.

Syksy muistuttaa meitä siitä, että myös elämässä on erilaisia vuodenaikoja. On aikoja, jolloin kaikki tuntuu kasvavan ja kukoistavan. On iloa, innostusta ja uusia mahdollisuuksia. Kuitenkin tulee myös hetkiä, jolloin on luovuttava jostakin tutusta, pysähdyttävä ja opeteltava elämään muutoksen keskellä.

Tämä luopuminen ei aina ole helppoa. Joskus elämä muuttuu tavalla, jota emme olisi itse valinneet. Tulevaisuus voi tuntua epävarmalta, ja mieli kaipaisi valoa pimeiden päivien keskelle. Silloin voimme ottaa oppia luonnosta. Puu pudottaa lehtensä, mutta se ei ole kuollut. Sen juuret pitävät sen kiinni maassa, ja elämä jatkuu, vaikka kasvua ei juuri nyt näy.

Samalla tavoin meidänkään ei tarvitse olla aina vahvoja, iloisia tai täynnä uusia suunnitelmia. On lupa väsyä, hiljentyä ja antaa asioiden asettua. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti. Joskus hiljaisuus ja lepo ovat juuri sitä, mitä tarvitsemme.

Jumalan läsnäolo ei riipu siitä, kuinka valoisalta elämämme näyttää. Hän on lähellä myös silloin, kun mieli on raskas ja tie eteenpäin epäselvä. Silloinkin, kun emme näe, mitä huominen tuo tullessaan, saamme luottaa siihen, ettemme kulje yksin.

Syksy opettaa myös huomaamaan kauneuden, joka ei kestä ikuisesti. Värikkäät lehdet ovat kauneimmillaan juuri ennen putoamistaan. Ajattelen, että meidänkin olisi hyvä pysähtyä huomaamaan tämän hetken pienet lahjat: läheisen ihmisen sanat, lämmin koti, metsäpolun rauha tai ystävällinen teko.

Kun katsot tänä syksynä putoavia lehtiä, muista, ettei jokainen päättyvä vaihe merkitse kaiken loppumista. Joskus luopuminen tekee tilaa uudelle, ja hiljaisuus valmistaa meitä tulevaan.

Haluan toivottaa sinulle siunausta ja voimia kuluvaan syksyyn.

Tero Kajander
Kehitysvammaistyön pastori