Tilaa erilaisille tavoille olla kristitty

Kirkkohallitus hyväksyi viime viikolla evankelis-luterilaisen kirkkomme uuden strategian vuosille 2027–2032. Strategia suuntaa toimintaa kohti tulevaisuutta ja toivoa, lainaten Jeremian kirjan sanoja: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Profeetta Jeremia välitti tämän lupauksen Israelin kansalle, joka oli siirretty pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Sielläkin Jumala oli kansansa kanssa – aivan kuten Hän on keskellämme tässä epävarmassa maailmanajassa.

Strategiassa kirkko sitoutuu kulkemaan heikoimpien rinnalla, vahvistamaan lasten ja nuorten tulevaisuususkoa, puolustamaan ihmisarvoa ja luomakuntaa sekä rakentamaan kirkkoa, jonka keskuksena on Kristus ja jossa on tilaa erilaisille tavoille olla kristitty.

Strateginen suunnittelu kirkossa pohjaa kirkon perustehtävälle julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja. Strategia ei ole haihattelua tai sivupolku – päinvastoin se kehottaa ottamaan käyttöön tässä ajassa toimivia tapoja levittää kristillistä sanomaa ja edistää lähimmäisenrakkauden toteutumista. Strategia suuntaa katseen olennaiseen kirkon perustehtävän pohjalta. Hiippakuntamme piispa Mari Parkkinen, joka johti strategiaa valmistellutta ohjausryhmää, toteaa näin: ”Myös strategian tasolla pitää mahdollistaa seurakunnissa ja koko kirkossa rohkea vapaus nähdä, tehdä ja tuoda Kristuksen kirkkoa julki. Keinot ovat monet, Kristus on yksi”.

Kun kuuntelin uunituoreen strategian esittelyä, se tuntui samalla tutulta ja tuoreelta, mutta ennen kaikkea turvalliselta ja tässä päivässä kiinni olevalta. Varsinkin toisen päätavoitteen sanoitus kolahti: ”Pidämme kirkon elämän keskuksena Kristuksen, ja annamme arvoa erilaisille tavoille elää uskoa todeksi”.

Tämän tavoitteen toteutumiseksi on tehtävä vielä paljon työtä, mutta strategiahan kuvaa tavoitetilaa, joka olisi vallitseva todellisuus kirkossamme vuonna 2033. Kutsun meitä jokaista pohtimaan sitä, mitä minä voin tehdä sen eteen, että kirkossa olisi aidosti tilaa erilaisille tavoille olla kristitty. Olenko luomassa asenneilmastoa, joka hyväksyy sen, että elämme uskoa todeksi eri tavoin arjessa? Kristus yhdistää meidät toinen toisiimme seurakuntayhteisönä. Hajotanko vai vahvistanko tätä yhteyttä?

Seurakuntapappi
Laura Blom
Kuusankosken seurakunta