Vapaus ja vastuu

Vapaus on yksi länsimaisen yhteiskunnan ehdottomista kulmakivistä. Samalla se on myös yksi aikamme suurimmista ihanteista. Ajatellaan, että ihmisen pitää saada olla vapaa ja päättää itse kaikista asioistaan. Vapaus kuuluu toki myös kristilliseen ihmiskuvaan: Jumala ei tehnyt ihmisestä ennalta ohjelmoitua robottia, vaan Jumala antoi ihmiselle vapauden tehdä valintoja. Eri asia on, ovatko valintamme aina hyviä tai kestäviä.

Länsimainen ihminen käsittää vapauden usein oikeutena tehdä mitä tahansa, kunhan ei vahingoita muita. Tällainen "vapaus jostakin”, kuten rajoituksista tai säännöistä, voi kuitenkin salakavalasti muuttua tyhjyydeksi, jossa ihminen jää omien mielihalujensa vangiksi. Kristillinen näkökulma tarjoaa vapaudelle toisenlaisen, hieman paradoksaalisenkin vaihtoehdon: vapauden johonkin.

Ensi sunnuntain aihe puhuu juuri tallaisesta vapaudesta. Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti Kristityn vapaudesta näin: ”Jumalan tähden olet kaikissa asioissa vapaa uskon kautta, mutta ihmisiin nähden olet rakkauden takia kaikkien palvelija… Kristillistä vapautta on yksin usko, mutta siitä ei suinkaan seuraa, että saisimme olla joutilaina tai tehdä pahaa, vaan että emme tarvitse mitään tekoja tullaksemme hurskaiksi ja autuaiksi.”

Usko vapauttaa ihmisen vaatimuksesta ansaita Jumalan rakkaus teoilla. Samalla se vapauttaa meidät palvelemaan toisia ihmisiä vapaaehtoisesti, ei palkkion takia tai palkkion toivossa. Vapaus ei ole lupa tehdä mitä tahansa tai elää väärin, vaan se on vapautta palvella ja rakastaa lähimmäistä vapaaehtoisesti.

Kristityn vapauteen kuuluu siis aina myös vastuu. Vastuu suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Siksi se onkin vahvassa ristiriidassa sellaisen ajattelun kanssa, jonka mukaan kaikenlaiset sitoumukset rajoittavat elämää ja viime kädessä ihmisen vapautta. Loppujen lopuksi kristityn vapaus on vapautta sen kaikkein syvimmässä merkityksessä.

Ville Hiltunen
kappalainen
Anjalankosken seurakunta