Onko kirkossa tilaa erilaisille tavoille olla kristitty?
Kirkkohallituksen vastikään hyväksymä evankelis-luterilaisen kirkon uusi strategia sisältää kauniita ajatuksia. Strategiassa kirkko mm. sitoutuu kulkemaan heikoimpien rinnalla ja haluaa antaa tilaa erilaisille tavoille olla kristitty.
Ikävä kyllä kirkon johtotason toiminta ei oikein näytä olevan linjassa em. ajatusten kanssa. Ensi vuoden virallisia kolehteja määrätessään kirkkohallitus pohjaesityksestä poiketen poisti virallisen kolehdin kahdelta kirkon viralliselta lähetysjärjestöltä. Tähän päätökseen kirkon lähetystyöstä vastaava piispa Jari Jolkkonen jätti hyvin perustellun eriävän mielipiteen.
Jolkkonen nostaa esiin ongelmina muun muassa sen, että päätös ei kohtele kaikkia lähetysjärjestöjä yhdenvertaisesti, kuten kirkon lähetystyön perussopimus edellyttää. Lähetysjärjestöjen yhdenvertainen kohtelu ei tosin ole mielestäni vähiin aikoihin toteutunut, kun yhdelle järjestölle on myönnetty viisi kolehtipyhää ja muille yksi.
Päätöksellä rangaistaan järjestöjä, jotka pitäytyvät perinteiseen virka- ja avioliittonäkemykseen, vaikka kirkkohallituksella ei ole toimivaltaa kirkon oppiin. Päätöksellä on myös vahinkovaikutus sivullisille. Evätyt kolehdit olisi kohdistettu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille Afrikassa ja Aasiassa. Näin he joutuvat kotimaisen kirkkopolitiikan sijaiskärsijöiksi.
Kirkkohallitus juuri hyväksymässään kirkon strategiassa asetti keskeiseksi tavoitteeksi antaa tilaa erilaisille tavoille olla kristitty. Kolehtien epäämispäätös on siis ristiriidassa kirkkohallituksen itse hyväksymän kirkon strategian kanssa – nämä päätökset täysistunto teki vieläpä samassa istunnossa. Kun kirkkohallitus ei itse toimi hyväksymänsä strategian mukaan, se heikentää strategian uskottavuutta ja vastaanottoa eri tahoilla.
Kirkossa tilan antaminen eri tavoin ajatteleville ja toimiville näyttää olevan aika yksipuolista. Muutamia konservatiivisia herätysliike- ja lähetysjärjestöjä ajetaan ahtaalle, painostetaan taloudellisesti ja kielletään tai halutaan kieltää ehtoollisen vietto jopa omissa tiloissa. Liberaalilaidalle taas annetaan reilusti tilaa ja ohjataan pappeja toimittamaan samaa sukupuolta olevien parien kirkollisia vihkimisiä ohi kirkolliskokouksen päätöksen. Se vie kirkon päätöksenteolta uskottavuutta. Tilaa tuntuu olevan myös muista uskonnoista lainatuille elementeille.
”Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”
Pauli Heinola
kappalainen
Kuusankosken seurakunta
