Lohdutusta surun laaksoon

Pyhäinpäivänä muistamme heitä, jotka ovat siirtyneet tästä ajasta iäisyyteen. Ihmisen elämän matka voi ajassa mitattuna olla hyvin eri pituinen, mutta jokainen matka jättää jälkensä. Poismenneiden rakkaittemme jäljet ovat jääneet syvälle sydämen maaperään. Jäljet ovat kaikkialla nähtävissä: arjessa, muistoissa, tunteissa. Haudoille syttyvät kynttilät viestittävät kaipausta, ikävää sekä vastausta vaille jääneitä kysymyksiä. Vielä äsken hän kulki vierellämme, nyt hän on poissa. Muistot ja kaipaus eivät katoa.

Suru on yksinäinen matka. Ihmiset ympärillä eivät aina ymmärrä miten synkkää on kulkea surun laaksossa. Tuntuu, että valo on kadonnut kokonaan ja vienyt mukanaan myös kaikki värit. Mielenmaisemassa kaikki näyttää harmaalta ja lohduttomalta, aivan kuin loppusyksyinen luonto.

Kynttilän liekki luo valoaan hämärään. Kynttilän liekki on myös rukouksen liekki. Se suuntaa ajatukset kohti Jumalaa. Hiljaisena liekki vie kaipauksen, surun ja pelon Jumalalle. Kun sytytän liekin hämärään, se tuikkii ympärilleen lohdutusta ja toivon lupauksen: Jumala on läsnä pimeydessäni. En ole yksin. Ahdistuksessani turvaudun Häneen, joka yksin voi minua lohduttaa. Autuaita ovat murheelliset, sanoi Jeesus. He saavat lohdutuksen.

Tätä Jeesuksen lupausta kirkko yrittää välittää eteen päin. Kirkolla on lohduttajan tehtävä. Lohdutusta ja vierellä kulkemista kaivataan juuri silloin kun suru on suurin. Surua on vaikea pukea sanoiksi. Kuitenkin yritämme siitä puhua ja löytää sanoja. Silloin kun sanat eivät riitä, turvaudutaan Jumalan Sanaan, siihen, joka kirjoitetaan isolla kirjaimella. Kun kaikki sanat ovat liikaa, ollaan hiljaa. Silloin kun ympärillä on pilkkopimeää, voidaan sytyttää kynttilä. Lohdutusta jokainen tarvitsee vuorollaan.

Taivaan Isän hellää huolenpitoa ja lohdutusta sinulle, joka nyt kuljet surun laaksossa. Valo on läsnä, vaikket sitä näe. Jumala on kanssasi surusi keskellä. Anna hänen ottaa sinut syliin, kuivata kyyneleesi, lohduttaa kuin Isä lastaan, kunnes pystyt taas astumaan kohti valoa ja parempaa päivää.

Saija Sarkasuo
seurakuntapastori
Valkealan seurakunta