Mikkelin hiippakunnan tuleva piispa Mari Parkkinen toivoo kirkon kulkevan kohti aitoa dialogia

Kolme päivää sen jälkeen, kun Imatran seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori Mari Parkkinen valittiin Mikkelin hiippakunnan piispaksi, hänen työpöydälleen kirkkoherranvirastossa ilmestyy irtokarkkipussi. Yksi papeista on ajatellut, että sokeri tulee nyt tarpeeseen. Ele kertoo paljon: Mari Parkkinen on ollut Imatralla ja Imatran seurakunnassa rakastettu ja arvostettu johtaja, joka kohtaa ihmiset rinnalla kulkien. Parkkista uskalletaan lähestyä. 

Piispa electalla on takanaan intensiiviset kaksi vuotta, joihin sisältyvät muun muassa työn aloitus kirkkoherrana, korona-aika, oma tohtorinväitöstilaisuus, Imatran Kolmen Ristin kirkon pelastusoperaatio, seurakuntavaalit, puoli vuotta kestänyt piispanvaalikampanja, ja lopulta valinta Mikkelin hiippakunnan uudeksi piispaksi. Imatralla paikallisessa Uutisvuoksi-lehdessä kirjoitetaan Parkkisen perheen toivovan, että hän pitäisi välillä vapaatakin. Seurakunnan henkilökunta tunnistaa ajatuksen: Parkkinen tunnetaan kokonaisuudet haltuun ottavana johtajana. Lisäksi hänen työhuoneensa ovi on ollut aina avoinna – konkreettisesti. 

- Kirkkoherran työ on ollut todella antoisaa. Olen tykännyt siitä, että työtä on ollut paljon. Parin vuoden aikana työpöydällä on ollut paljon nopealla aikataululla sisäistettäviä asioita ja samalla katse on suuntautunut tulevaisuuteen seurakunnan ja työyhteisön lisäksi kokonaiskirkollisella tasolla.  

Avioliittokysymys polttaa edelleen 

Samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen on kirkon sisällä mielipiteet kahtia jakava kysymys. Se oli myös piispanvaalissa yksi polttavimmista aiheista.  

- Avioliittokysymyksen tulenarkuus oli selvää jo ennen piispanvaalia, mutta sen painoarvo koko kirkkoon liittyvässä keskustelussa oli itsellenikin yllätys. Tilanne on välillä niin kärjistynyt, että se lamaannuttaa kokonaiskuvan kirkosta. Sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymykset ovat vahvoja, ne ovat ihmisen identiteetin ytimessä. Avioliittokysymys tuntuu kuitenkin olevan monille ainoa kirkkoon liittyvä kysymys ajassamme.  

- Kirkkoon tullaan sielu edellä – ei sukupuoli tai seksuaalisuus edellä. Arvostan avioliittoa myös silloin, kun sen solmivat ihmiset, jotka ovat samaa sukupuolta. Tasa-arvoinen kohtelu ulottuu mielestäni tämänkin asian ytimeen. Yksittäinen piispa ei kuitenkaan ole asiaan liittyen ratkaisevassa roolissa, päätökset tekee kirkolliskokous.  

Kirkon traditio pysyy 

Kun ihminen valitaan piispaksi, häntä kuunnellaan heti herkemmällä korvalla. 

-  On mietittävä entistäkin tarkemmin, miten asettelee sanansa. Tulevasta piispasta ollaan kiinnostuneita, myös mahdollisista tulevista linjauksistani. Olen korostanut, että kirkon traditio on ja pysyy. Evankeliumia julistetaan edelleen. Meillä on Raamattu, traditio ja tunnustuskirjat. Piispa on vain yksi osa kokonaisuutta. 

Parkkista on valinnan jälkeen tultu iloiten tervehtimään ja onnittelemaan kadullakin.  

- Kenties ajatellaan, että työskentelytavassani on jotain sellaista, joka voisi palvella kirkkoa tässä ajassa.  

Yhteyttä ovat ottaneet myös ne, jotka ovat olleet pettyneitä valintaan, ja äärimmäisenä reaktiona kuplivan ilon vastapainona on ollut jopa vihaisuus. Tulevaa piispaa on lähestytty uhkakuvilla lopun ajoista.  

- Vihaisissa viesteissä on kyseenalaistettu omaa uskoani Jumalaan ja ajateltu, että olen luopunut Raamatusta. Tällaiset kommentit loukkaavat. Tulen tarvittaessa puuttumaan asiattomaan kommentointiin myös itse. Ymmärrän pettymyksen, ja kunhan vaalin aiheuttama jännitteisyys laantuu, toivon, että voimme yhdessä rakentaa hiippakuntaamme.  

Ykseys rakentuu Kristuksesta 

Parkkisen mielestä tässäkin hetkessä tärkeintä on muistaa se mikä meitä yhdistää: Kristuksen ristintyö.  

- Kirkon ykseys rakentuu Kristuksen kautta; kristittyjä yhdistää aina Kristus. Aivan niin kuin tänäänkin, alkuseurakunnassakin on oltu erimielisiä. Ehtoollissanoissakin sanotaan: yhdistä meidät Häneen ja toisiimme. Meidän pitää vaalia tätä ykseyttä, ja samalla oppia elämään sovitetussa erilaisuudessa. 

Kohtaaminen ja aidon dialogin tavoittaminen ovat Parkkisen mielestä kirkolle tärkeää aluetta juuri nyt. 

- Jeesus kulki ihmisten parissa. Hän otti osaa ihmisten elämään, rukoili, kuunteli ihmisten murheita, paransi. Kirkon, joka on ollut tiukasti kiinni lain ja opin lukemisessa, on nyt aika kuunnella. Jeesus kehotti olemaan taakoittamatta ihmisiä ja kulkemaan heidän rinnallaan. Toivon, että piispana osaisin johdattaa kirkkoa tähän suuntaan – aitoon dialogiin. Jos kuuntelemme vain opillista puolta, Jeesuksen läsnäolo maailmassa jää kohtamaatta kokonaan.  

Syksyn kalenteri täyttyy  

Parkkisen valmistautuminen syyskuun piispanvihkimykseen alkoi heti valinnan jälkeen. Mikkelin hiippakunnassa on ollut traditiona, että piispan viitta – virkaan liittyvän symboliikan lisäksi – periytyy myös konkreettisesti uudelle piispalle. Piispa Seppo Häkkisen käyttöön ottama piispanhiippakin siirtyy nyt Mari Parkkiselle.  

- Olen iloinen siitä, että tämä traditio säilyy.  

Tulevan piispan kalenteri täyttyy jo kovaa vauhtia. Syksyllä on edessä seurakuntavierailuja, piispainkokous, ordinaatiokoulutusta, pappisvihkimys, kirkkoherran virkaan asettamisia ja kirkolliskokous marraskuussa. Kirjoitustöitä piispa tekee paljon. 

- Jos nyt lomalla ennättäisi lukea muutaman kirjankin – omaksi iloksi. Luen mielelläni historiallisia elämäkertoja. Dekkarit jätän lukematta, niistä menee yöunet. Pöydällä on myös tuleviin kokouksiin liittyvää luettavaa. Lapsenlapsen kanssa teemme kesällä retkiä ja pakkaamme evääksi pillimehua, kurkkuvoileipiä ja jotain herkkua. Kesälomalla pitää myös etsiä asunto Mikkelistä.  

Muuttokuormaan lähtee myös Imatralla käytössä ollut vanha puinen työtuoli, jonka Parkkinen on itse entisöinyt.  

- Tuoli oli ensimmäinen entisöintityöni noin 30 vuotta sitten. Se on kulkenut mukanani siitä lähtien. Tein tällä tuolilla istuen myös väitöskirjani ja olen tottunut selkänojan jyrkkään kulmaan. Tällä tuolilla istuen pysyy suoraselkäisenä, Parkkinen hymyilee. 

Pysähtyminenkin on tarpeen, jottei maiseman kauneus unohtuisi. 

- Menemme niin nopealla tahdilla nykyään, että itseäänkin on aktiivisesti muistutettava pysähtymään. Huoleton viipyily, jota Fransiscus Assisilainenkin harjoitti, on itselleni tärkeää. 

Mikkelin hiippakunnan tuleva piispa kokee kirkon palvelijan roolin vahvasti omakseen. 

- Kirkko tuntuu kodilta, kaikessa rosoisuudessaankin. On ilo olla yhdessä tätä hiippakuntaa rakentamassa. Toivotan hyvän Jumalan siunausta koko hiippakuntaan. Toivottavasti tapaamme toreilla ja kirkoissa.  

Mari Parkkinen aloittaa uudessa virassaan 1.9.2023. Arkkipiispa Tapio Luoma vihkii Mari Parkkisen Mikkelin hiippakunnan piispaksi Mikkelin tuomiokirkossa 3.9.2023. 

Teksti: Heidi Kvist
Kirjoittaja on Imatran seurakunnan tiedottaja