Kesä alkaa suvivirrestä
“Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…” Niistä sanoista tietää aina, että kesä on tullut. Vaikka kalenterissa olisi kesäkuu, koivut jo viheriöisivät ja pääskyset liihottaisivat taivaalla, niin oikea kesä ei milloinkaan ala ennen kuin suvivirsi raikuu ilmoilla.
Tänä vuonna Suvivirren sunnuntaita vietetään Kuusankosken kirkossa 31.5. musiikin, rukouksen ja hauskan tekemisen merkeissä. Paikalla on myös lettuja ja makkaranpaistoa lähetystyön hyväksi sekä eläimiä lapsille rapsuteltavaksi. Mielestäni se on kaunis perinne, koska suvivirressä on jotakin niin rakasta meille seurakuntalaisille. Sen soinnissa kuulee lapsuuden kesät, koulunlopetukset ja kiitollisuuden Luojan maailmasta.
Kun muistelen menneitä kesiä, niin mieleeni nousevat heti omat lapseni ja lastenlapseni. Kesät mökillä heidän kanssaan ovat olleet mummoelämäni suurimpia iloja! Olemme mökillä käyneet ongella, keränneet marjoja, rakentaneet linnunpönttöjä ja auttaneet pappaa mökin töissä. Yksi rakkaimmista muistoistani on se, kun rakensimme tytöille ja pojille oman aitan. Siellä riitti elämää pitkälle kesäyöhön asti. Voi, vieläkin melkein kuulen sen iloisen naurun ja kalkatuksen, joka aina kuului aitasta melkein aamuun saakka!
Ja kuinka monet lettukestit olemmekaan järjestäneet! Iso ämpärillinen lettutaikinaa katosi nopeasti, kun lapset ja lastenlapset jonottivat lautasineen odottamassa mummon paistamia lettuja. Muurinpohjalettujen ja mansikkahillon tuoksu sekä iloiset äänet ympärillä, siinä on rakkautta. Kaikki nuo hetket ovat kuulkaa niin arvokkaita ettei niitä voi rahalla saada, eikä niitä unohda koskaan. Ehkä juuri näiden kaikkien kesämuistojen vuoksi suvivirsi on niin tärkeä.
Suvivirren sanat eivät kerro meille vain luonnon heräämisestä, vaan myös kaikista niistä rakkaista ihmisistä ja hetkistä, joita elämämme kesiin liittyy. Kun virttä jälleen lauletaan, heräävät kaikki menneet ja tulevat kesät eloon. Lasten nauru laiturilla, papan aherrus mökillä ja juhannusyön valoisuus. Lupaus tulevasta kesästä. Niin kauan kuin Suvivirsi soi, tuntuu kuin kesä tulisi joka vuosi yhä vain rakkaampana.
Ritva Janhunen
Yhteisen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja
