Iloa taivaasta
”Kylläpä sinä nukuit onnellinen ilme kasvoillasi!” Jotenkin niin äiti kommentoi eräänä kesäaamuna tultuaan katsomaan vieläkö se perheen vanhempi teini nukkuu. Heräsin ihmeellisen ihanan unen tunnelmassa. Olo oli keveä ja erikoisen vahva ilo pulppuili mielessä.
Ilo aamuisin ei ollut siihen aikaan ihan tavallista, koska olin ahminut keskikesään kaksikin työtä. Lähdin anivarhain mansikkamaalle ja sieltä sitten kauppaan myymään kenkiä. Näytin varmaan usein aika nuutuneelta. Mutta sinä aamuna oli toisin. Lähdin päivään ihmeellisen kirkastetun ilon vallassa.
Muisto on vahva vieläkin. Olin nähnyt unta, jossa oli kirkasta valoa suoraan taivaasta. Ei maantieteessä opiskellusta ilmakehästä, vaan sieltä jostain taivaasta, jonne Jeesuksen sanottiin maan päältä menneen.
En ole mitenkään herkkä saamaan yliluonnollisia kokemuksia ja näkyjä ja varmaan siksikin tuo kesäinen aamu on niin vahvana muistona edelleen vuosikymmenten jälkeen. Kirkkovuodessa elämme nyt pääsiäisen ilon aikaa ja ensi pyhä muistuttaa, että kuljemme täällä maailmassa taivaan kansalaisina.
Jossain vielä ulottumattomissamme on se ihmeellinen maailma, jossa ei ole pelkoa, ei murheita, ei jäähyväisiä. Se ei ole olemattomuutta, ei tyhjyyttä, vaan ilon ja rauhan täyteyttä.
Siunausta kevääseesi ja virvoittavia hetkiä väsymyksen keskelle.
Rukous virrestä 484:4
”Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa, anna sen meitä Isän kotiin johtaa. Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa, voittamaan auta.” (Virsi 484:4)
Minna Tanska, Jaalan pappi
