Vaellamme uskossa

Sunnuntai 17.5. pyhäpäivä on odotuksessa elämisen kuvaus. Helatorstain vaikuttava Jeesuksen taivaaseenastuminen jätti hänen seuraajansa yksin. Samasta kertovat pyhäpäivän muutkin lukukappaleet. 

Opetuslapset eivät kuitenkaan olleet yksin. Oli syntynyt yhteisö, jossa muisteltiin Jeesuksen sanoja ja tekoja, rukoiltiin ja 'murrettiin leipää'. Paluuta vanhaan juutalaisuuteen ei enää ollut. 

Jeesuksen seuraaminen merkitsee aina astumista uskon askeleissa, vaikka varmuutta ei ole. Kun nyt olen kävellyt vanhaa pyhiinvaellusreittiä, huomaan joka aamu pienen epäröinnin, kun matka alkaa. Mitä on edessä? Kuinka selviän? 

Kuitenkin matkan varrella on rohkaisevia tienviittoja, vettä virtaa juomapaikoilla, näkymät ovat henkeäsalpaavia ja ohikulkijat sanovat ystävällisesti: hyvää Tien kulkua. He siunaavat kulkijoita. 

Emme siis jää kristityn tiellä yksin. Tiellä kulkee toisiakin, he siunaavat meitä. Mukana kulkee mielessä monta Raamatun sanaa. Myös kedon kukat, tuuli ja sade, varpuset ja kyyhkyset saarnaavat kulkijalle. 

Lisäksi meillä on lapsen oikeus puhua Isälle, joka oli Jeesuksenkin isä. Ja Jeesus lupasi, että me saamme Pyhän Hengen lahjan. Niinpä et ole, lukijani, koskaan yksin. Saat ammentaa sitä virtaavaa, raikasta vettä, joka pulppuaa itse Jumalalta - meille. 

Santiago de Compostellassa 13.5.
Kirsi Hämäläinen 
Elimäen kirkkoherra