Uutislistaukseen

Kanttori johtamassa lauluryhmää, taustalla kanttori soittaa urkuharmonia. Kanttori Heidi Kääriäinen johti Marttojen lauluryhmää. Urkuharmonin takana kanttori Kirsi Rantala. (Kuva: Ari Luomajoki)

Juhlan tuntua mökkiläisten messussa Voikosken kirkossa 24.7.

25.7.2022 13.59

Mouhu-Voikosken Martat olivat rakentaneet lämpöisen juhlan Voikosken kirkkoon, joka täyttyi kuulijoista.

Voikosken kirkossa vietettiin 24. heinäkuuta mökkiläisten kirkkopyhää ja juhlistettiin 100-vuotiasta Mouhu-Voikosken Marttayhdistystä. 

Piispa Seppo Häkkinen oli luonteva mökkiläisten messun saarnaaja, sillä hän vierailee mökillään Voikoskella kesäisin. Liturgina messussa toimi kappalainen Ari Luomajoki ja kanttoreina olivat Teemu Kääriäinen ja Kirsi Rantala, tekstinlukijoina Maarit Lamponen ja Marika Kaskinen-Hela. Marttojen lauluryhmä ja Nuoret Martat esiintyivät.

Jumalanpalveluksen voi kuunnella Yle AreenastaLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Piispa Seppo Häkkisen saarna

Jeesus sanoi:
    ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
    Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vas-taan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta anta-maan lahjasi.
    Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vanki-laan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
    Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka kat-soo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” (Matt. 5:20–30).

Pari viikkoa sitten olimme viiden lapsenlapsemme kanssa leirillä Perilän mökillämme Voikoskella, parin kilometrin päässä kyläkirkosta. Mökki on kovin alkeellinen, vailla sähköä ja muita mukavuuk-sia. Kenties juuri siksi siitä onkin tullut niin tärkeä paikka. Leirin päätteeksi kysyin lapsenlapsilta, mikä on ollut kaikkein mukavinta. Vastauksiksi sain maastosuunnistuksen, iltanuotion, teltassa yö-pymisen, mustikat ja metsämansikat sekä yllättäen junat. Mökkimme nimittäin sijaitsee aivan Sa-von radan vieressä. Leirin ohjelma piti rytmittää junien aikataulun mukaan, jotta koko porukka oli seisomassa nuotiopaikalla ja vilkuttamassa junalle. Voi sitä riemua, kun tavarajuna kerran vihelsi vastaukseksi!

Niin lasten kuin meidän aikuisten kokemukset mökkeilystä vaatimattomalla metsämökillämme voisi tiivistää kolmeen sanaan: luonto, puuhastelu, lepo. Näitä asioita me suomalaiset mökillä viet-tämästämme ajasta kaipaamme, mökin sijainnista, koosta ja varustelusta riippumatta. Meille on tärkeää olla luonnon keskellä. Tutkitusti luonto tekee hyvää ruumiille ja mielelle. Arkisen työn vas-tapainona puuhailu tuntuu mukavalta, on se sitten marjastusta ja sienestystä, halonhakkuuta tai rakentelua, mitä kenelläkin. Mökki on myös levon ja akkujen lataamisen paikka. Siellä saa vain olla vailla ulkoa tulevia paineita tai odotuksia. Tästä on tullut yhä tärkeämpi osa mökkeilyä. Kenties siitä osaltaan kertoo se, että suomalaisten mökeillä viettämä aika on viime vuosina pidentynyt.

Monissa seurakunnissa on elänyt vahvana mökkiläisten tai kesäasukkaiden oma kirkkopyhä. Sel-laista tänään vietämme täällä Kouvolan ja Mäntyharjun rajoilla, Voikosken kyläkirkossa. Luonnon, puuhastelun ja levon lisäksi tarvitsemme myös seurakuntayhteyttä. 

Mökkiläisten kirkkopyhän lisäksi tänään vietetään Mouhu-Voikosken Marttojen 100-vuotisjuhlaa. Luin tuoreeltaan tietokirjailija Juuso Salokosken laatiman yhdistyksen satavuotishistoriikin Martto-jen vahva tarina. Sen alaotsikko kiteyttää olennaisen Mouhu-Voikosken Marttojen toiminnasta: ”Paljon on opittu, paljon on koettu, paljon on tehty yhdessä.” 

Vuosisataan mahtuu suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin monenlaisia aikoja. Historiaan perehty-minen paljastaa, kuinka monipuolista ja vaikuttavaa marttojen toiminta on ollut. Yhtäältä se on ollut käytännönläheistä arkisten taitojen opettelua ja neuvontaa sekä yhteisöllisyyden vaalimista. Siitä ovat päässeet osallisiksi perhe ja lähipiiri. Toisaalta se on merkinnyt naisen ja perheenäidin asemaan vaikuttamista. Se on tarkoittanut koko yhteiskunnan rakentamista ja hyvinvoinnin kasvua.

Tänään on syytä nostaa esille ja arvostaa niitä aktiivisia ja vahvoja naisia, jotka ovat toimineet perheiden, kotiseudun ja -seurakunnan sekä koko yhteiskunnan hyväksi pohjoisessa Valkealassa ja eteläisessä Mäntyharjussa. Marttayhdistys on elänyt ylä- ja alamäet ja selvinnyt niistä. Nyt se toi-mii hyvin elinvoimaisena järjestönä. Marttailulle on yhtä tilausta ja tarvetta. Kiitos työstänne, Mouhu-Voikosken Martat, yhtä hyvin kuin martat kaikkialla maassamme.

Mökkiläisten kirkkopyhänä ja marttojen juhlapäivänä pyhäpäivän evankeliumi kuulostaa kovalta, suorastaan tylyltä. Vuorisaarnan katkelmassa Jeesus kiristää viidennen ja kuudennen käskyn tul-kinnan niin tiukalle, ettei kukaan kykene sitä noudattamaan. Käskyjen noudattamiseen ei riitä se, ettei tapa ketään tai tee aviorikosta. Jo toisen haukkuminen hölmöksi tai hulluksi merkitsee viiden-nen käskyn rikkomista. Jo toisen katsominen himoiten tarkoittaa toimimista vastoin kuudetta käs-kyä.

Mitä Jeesus tahtoo opettaa meille?

Ensinnä Jeesus opettaa, että Jumalan laki on elämän oma laki. Käskyt suojelevat elämää. Ne ovat elämän käyttöohjeet. Niissä Jumala osoittaa, miten meidän tulee elää. Kuitenkaan Jeesus ei tyydy arvioimaan vain tekoja. Jumalan laki vaatii meiltä totuutta ja puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Jeesus tietää, että vihan tunteita osoittamalla, toisen ihmisen tai ihmisryhmän vähättelyllä ja halveksunnalla tuhotaan ja tapetaan elämää yhtä lailla kuin suoranaisella väkivallalla. Kuinka paljon viime vuosina onkaan puhuttu meidänkin yhteiskunnassamme vihapuheesta ja sen seurauk-sista? 

Jeesus tietää, että läheisimpiä ihmissuhteitamme ei riko ainoastaan pettäminen, vaan yhtä lailla epäluottamus, kiusaaminen, toisesta ja yhteisestä elämästä luopuminen sisimmässään. Synti on yhtä paljon ihmisen sisimmässä kuin varsinaisissa pahoissa teoissa. Paha nousee sisimmästämme. Viha kasvaa ja johtaa sanoihin ja tekoihin. Tiedämme sen liiankin kipeästi ajastamme.

Katekismuksen mukaan ”Käskyt ilmaisevat, millä ehdoilla kaikkien on hyvä elää. Niihin sisältyvä rakkauden vaatimus tunnetaan kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Ihminen ymmärtää, että käs-kyissä on ilmaistuna elämän oma laki. Sekä käskyjen rikkomisen että niiden noudattamisen seu-raukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain ihmiseen itseensä. Ne heijastuvat myös perheeseen ja yhteiskuntaan sukupolvesta toiseen.” (Kappale 11, Käskyt – rakkauden laki).

Toiseksi terävöittäessään Jumalan lain käskyt Jeesus osoittaa, miten ylivoimaisen vaikea ihmisen on noudattaa pyhän Jumalan tahtoa. Tinkimättä kirjaimen vertaa Jumalan laista Jeesus näyttää, ettei kukaan ihminen kykene täyttämään lain vaatimuksia.

Kerrotaan, että hyvin hurskas vanha nainen oli tyytymätön kaikkiin olemassa oleviin kirkkoihin. Niissä kaikissa tuntui olevan niin paljon väärää ja harhaa. Totuus tuntui olevan enemmän tai vä-hemmän niistä kaukana ja niistä paljastui monenlaista vääryyttä ja puutetta. Niinpä hän päätti perustaa oman kirkon. Eräänä päivänä saapui toimittaja naisen luokse tekemään hänestä lehtijut-tua. Toimittaja yritti ymmärtää naisen näkökantoja ja kysyi: ”Ihmiset sanovat teidän uskovan, että kukaan ei pääse taivaaseen teitä itseänne ja kotiapulaistanne lukuun ottamatta. Uskotteko todella näin?” Vanhus pohti kysymystä hetken ja vastasi sitten: ”Totta puhuakseni en ole aivan varma Mai-jasta.”

Tällaisen tulkinnan Jeesus torjuu. Yksikään ihminen ei kykene täyttämään täysin Jumalan lain vaa-timusta. Martti Lutherin mukaan Jumalan laki on kuin peili, joka näyttää meidän vajavaisuutem-me. Emme pysty elämään käskyjen mukaan. Ne paljastavat, että me olemme rikkoneet Jumalan tahdon, olemme siis syntisiä, suorastaan synnin orjia. Siitä emme vapaudu omin avuin, vaan avun on tultava ulkopuoleltamme. Käskyt ohjaavat meidät turvautumaan Jeesukseen, Vapahtajaan. Hän on meidän pelastajamme, syntiemme sovittaja. Hän antaa synnit anteeksi ja uutta voimaa elä-mään sekä vie perille taivaan kotiin. 

Hyvät seurakuntalaiset. Valtakunnallista Marttajärjestöä perustettaessa järjestölle otettiin nimi Raamatusta. Sisarusparista Martta ja Maria juuri Martan henkilökuva sopi hyvin järjestön tarkoi-tusperiin. Vuonna 1946 martat järjestivät Voikosken koululla päiväjuhlan pellavaloukun hankki-miseksi. Tilaisuudessa Irja Nikki esitti oman runonsa Martta ja Maria: ”On Martta aina touhukas / kuin metsämuurahainen / hän päivät, yötkin ahertaa / on aina auttavainen.” Selostettuaan Martan päivää runo päättyi näin: ”Ei tärkeintä oo maallinen / tää aherrus ja vaivas / sen muistaa Martta hiljainen / on osa tärkein taivas.” (Juuso Salokoski: Marttojen vahva tarina. Mouhu-Voikosken Mar-tat ry 1922-2022. ISBN 978-952-94-6383-1. Sivu 62).

Tänään meille mökkiläisille, martoille ja kaikille sanankuulijoille muistutetaan, että Jumalan laki on elämän oma laki. Kymmenen käskyä ovat hyvän yhteiselämän perusta. Ne on annettu meille noudatettaviksi. Mutta kun emme siihen yllä vaan tunnemme omat puutteemme ja syntimme, meillä on armahtaja, Jeesus Kristus. Hän on Vapahtaja, syntiemme sovittaja. Hän antaa meille rakkaudessaan synnit anteeksi, jotta me voimme rakastaa lähimmäistämme ja muistaa: ”on osa tärkein taivas.”

Seppo Häkkinen