Yhtä suvea

Meidän rippikoulupappien koko elämä on jatkuvaa kesää. Vastikään on edellinen ikäluokka leiritetty, konfirmoitu ja juhlittu – ja nyt parhaillaan on jo käynnissä ilmoittautumiset seuraavan vuoden ripareille. Syksyn viiman alkaessa tuivertamaan päästän nuorten kodeissa jo miettimään tulevan kesän aikatauluja – missä kohden kesää olisi paras aika lähteä viikoksi nauttimaan lämpimästä järvivedestä, hyvästä ruoasta, toisten nuorten seurasta ja yhteisestä syventymisestä elämää kannattavaan Jumalan Sanaan. Vai sopisiko sittenkin omiin suunnitelmiin paremmin lähteä ilta- tai päiväriparille tai käydä ripari vasta syyslomalla…

Yhteistyössä yhtymän seurakuntien järjestetään mm. melonta- ja telttailuosion sisältävä retkiripari sekä tavallistakin riparia enemmän liikuntaan ja kuvalliseen ilmaisuun panostava sporttitaideripari. Myös erityistä tukea tarvitseville on mahdollisuus käydä rippikoulu pienryhmässä. Osa nuorista löytää rippikoulun oman harrastuksensa kautta hakeutumalla vaikkapa urheiluopistossa pidettävälle lajiriparille, jossa treenataan Raamatun tuntemisen lisäksi myös oman lajin taitoja – tai sitten vaikkapa ratsastus- tai palokuntariparille. Myös monien kristillisten järjestöjen riparit antavat mahdollisuuden tutustua eri puolilla Suomea asuviin toisiin nuoriin.

Vaikka useimpien nuorten leirijakso koittaa vasta kesällä, lähtevät riparit käyntiin seurakunnasta riippuen jo marras–joulukuussa starttikirkolla, oman ryhmän tapaamisilla, seurakunnan tilaisuuksilla sekä pienillä ennakkotehtävillä. Parhaimmillaan koko perhe pääsee mukaan matkalle, jossa voi miettiä oman elämänsä unelmia, suuntaa sekä omaa paikkaansa maailmassa ja seurakunnassa.

Moni juttu nuoruudessa on ehkä muuttunut, mutta yhteisistä hetkistä, naurusta, ulkoilmasta, kynttilän liekistä hämärässä huoneessa ja ihmeellisestä elämänvaiheesta lapsuuden ja täysi-ikäisyyden välissä keitellään jälleen sellainen riparisoppa, joka jättää pysymättömät muistot sydänten pohjiin.

Arto Hyvättinen
Valkealan pappi