Yhdessä olemme enemmän

Nyt kun koronaepidemia on hieman rauhoittunut eikä toinen korona-aalto vielä rajoita meidän elämäämme niin vahvasti kuin kevään päivinä, on hyvä tarkastella aikaa, joka rajoitti elämäämme.

Mitä se aika meille opetti ja mitä kaikkea silloin kaipasimme? Monelle aika oli etätöitä, etäkoulua, etäkokouksia, etätapaamisia, peruutettuja tapaamisia ja matkoja. Kun tapaamme naapureitamme tai tuttuja kauppakäynneillä, silloinkin olemme etäällä turvavälien päässä toisistamme.

Mitä olisi elämä, jos emme voisikaan koskettaa toisiamme, tervehtiä kädestä, halata, silittää toista? Jotakin kovin arvokasta puuttuisi. Jokainen meistä tietää miten mukava on kätellä ja halata perheenjäsentä, ystävää tai lohduttaa koskettamalla. On tutkittu, että kosketus hellii aivoja, tukee hyvinvointia. Me tarvitsemme toisten ihmisten läheisyyttä ja kosketusta voidaksemme hyvin.

Kun joku asia elämässä puuttuu, vasta silloin sen merkityksen huomaa. Miten vaikuttavaa onkaan mummille, kun hän saa halata lapsenlastaan tai vanhuksen käteen tartutaan ystävällisesti silitellen tai pääsee kahvilaan ystävän kanssa. Miten tärkeää on, kun eri yhdistykset voivat pikkuhiljaa avata toimintojaan ja ihmiset tapaavat toisiaan.

Oli kovin juhlavaa, kun kirkkojen ja koulujen ovet avattiin.Monet tahtoivat koulun ja kirkon pihalla jakaa tunnelmia. Iloinen puheensorina täytti pihat. Saimme kokoontua yhteen kuulua samaan joukkoon.

Mitä muuta tuo aika opetti? Yksinkertaisuuden arvon ja sen huomioimisen mikä elämässä on todella tärkeää. Se ei olekaan tavarat ja materia vaan jotakin muuta. Kun on aikaa voi antaa ajatusten virrata niin, että saa vastauksen kysymykseen mikä minun elämässäni on tärkeintä?

Vastaus löytyy meidän jokaisen ajatuksista. Sieltä varmaan nousee ajatus läheisistä ihmisistä, kodista, koulusta, ystävistä, tehdystä työstä, elämän monista ilmiöistä.

Toivomme, että saisimme pysyä terveinä ja toinen korona-aalto ei vyöryisi luoksemme erottamaan meitä toisistamme. Meidät on luotu toisiamme varten luomaan rikasta yhteisöllistä elämää toistemme kanssa. Meidät on luotu oppimaan toisiltamme, rakastamaan lähimmäistämme tulee hän sitten mistä elämän tilanteesta tai kultturista tahansa vierellemme.

Jumala kutsuu meitä rakastamaan toisiamme. Rakkaus on aina kekseliäs ja se huomaa lähimmäisen ja tahtoo hyvää toiselle. Näinä epävarmoina aikoina on tärkeää huomata toinen ihminen ja löytää yhteys silloinkin, vaikka joutuisi miettimään yhteydenoton tapaa maskinkin takaa.

Hyvää syksyn alkua niin kouluihin kuin muihinkin yhteisöihin!

Me olemme aina yhdessä enemmän tähän voimme luottaa tänäänkin!

Tuula Rikala

Seurakuntaneuvos

Kouvolan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja