Yhdessä

Olemme viettäneet viimeiset kahdeksan päivää maailmanlaajuista ekumeenista kristittyjen ykseyden rukousviikkoa. Ympäri maailmaa kristityt ovat rukoilleet yhdessä Kristuksen kirkon ykseyden puolesta.

Mieleeni tulee vanha, mutta samalla hyvin ajankohtainen Aisopoksen satu: ”Olipa kerran mies, jolla oli seitsemän poikaa. He olivat itsepäisiä ja kiistelivät usein. Heidän isänsä oli kauan surukseen huomannut tämän. Eräänä päivänä hän kutsui heidät luokseen ja näytti heille seitsemää keppiä, jotka oli sitonut kimpuksi. Hän lupasi antaa sata kruunua sille, joka voisi taittaa yhteen sidotut kepit. He koettivat kaikki, tuloksetta. Ja vihdoin he jättivät kepit isälleen sanoen: Niitä on mahdoton katkaista.” ”Ei”, vastasi isä, ”ei mikään ole helpompaa”. Hän aukaisi nauhan ja katkaisi sitten vaivatta kepin toisensa jälkeen. Sen jälkeen hän sanoi: ”Poikani, näiden keppien laita on niin kuin teidänkin, yhdessä te olette vahvoja – erillään heikkoja.”

Erilaisuus on suuri voimavara. Jotta voisimme hyödyntää tätä voimavaraa elämässä, niin me tarvitsemme suvaitsevaisuutta ja samanarvoisuuden tunnustamista. Kaikista asioista ei myöskään tarvitse olla samaa mieltä toisen kanssa. Mutta jos kadotamme yhteyden, niin silloin meidän käy huonosti.

Me tarvitsemme toisiamme, ja meidät on luotu yhteyteen toistemme kanssa. Jeesus korosti jatkuvasti rakkauden ja huolenpidon merkitystä.

Ennen kaikkea me tarvitsemme kuitenkin yhteyttä Jumalaan. Jumala on luonut meidät yhteyteensä, ja siksi sydämessämme on tyhjä paikka, jonka vain usko Jumalaan voi täyttää. Jumalan yhteydessä eläen löytyy myös elämän tarkoitus.

Kun me elämme lähellä Jumalaa, niin silloin me löydämme myös yhteyden toinen toisiimme. Ne, jotka rukoilevat yhdessä ja toisensa puolesta, eivät voi olla kaukana toisistaan. Rukouksen ja työn Kristuksen kirkon ykseyden puolesta tulee jatkua vielä ekumeenisen rukousviikon jälkeenkin.

Kimmo Ylikangas
Kuusankosken kirkkoherra