Väliaikaista leipä on vaan

Kun meillä on leipää syödäksemme, vältymme nälältä. Toki useimmilla meistä on leivänpäällisiäkin aika paljon. Ja paljon myös muutakin syötävää. Jokapäiväinen leipä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” on aina aiheellinen pyyntö.

Sodan runtelema Ukraina on yksi maailman vilja-aitoista. Viljan vienti Ukrainasta on sodan vuoksi vaikeutunut huomattavasti. Viljaa tarvitsevat jäävät vaille jokapäiväistä leipää. Leipä saattaa olla vain väliaikaista, kuten vanhassa laulussa lauletaan. Ukraina - tuo mustan mullan maa on saanut kokea, kuinka hedelmällisellä mustalla mullalla on ottajia. Leo Tolstoin kertomus: ”Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata? ” on oivallinen kertomus siitä, kuinka maata hamutaan jopa hillittömyyteen asti. Ahneudella ei ole rajaa. Loppupeleissä ihminen tarvitsee maata kuitenkin vain hautapaikkansa verran. Elämämme aikana maata on voitava viljellä, jotta mahdollisimman moni saisi jokapäiväisen leipänsä. Oikeus jokapäiväiseen leipään ei saa vaihtua vaihtua tyytymiseksi väliaikaiseen leipään.

Jeesus sanoi olevansa Elämän leipä. Elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. Kun meillä on sekä taivaallista leipää että maallista leipää, asiat ovat oikein hyvin. Kun näin on, meidän on syytä kiittää Jumalaa. Kun kaikkialla maailmassa asiat eivät ole hyvin, meidän on Raamatun Sanan mukaisesti lähetettävä leipämme vetten yli. (Saarnaajan kirja 11:1). Eikä vain siksi, että saisimme leipämme joskus takaisin, vaan siksi, että meidän kuuluu auttaa heitä, joille jokapäiväinen leipä on väliaikaista.

”Kaikki katsovat odottaen Sinuun, ja Sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää."
(Psalmit 145:15-16)

Tähän Jumalan Sanaan uskoen voimme päivittäin pyytää: ”Anna meille - ja heille joita emme edes tunne - jokapäiväinen leipämme.”

Tuula Ylikangas
sairaalapastori