Toivon voimalla

Usko, toivo, rakkaus. Tuttu kirkon arvo-kolmikko. Huomaan pohtineeni elämäni aikana paljonkin uskoa ja rakkautta. Yllätyksekseni toivo on jäänyt vähän sivurooliin, soljuvaksi välisanaksi. 

On toivo kuitenkin kulkenut mukana. Välillä voimakkaampana ja välillä heikompana, elämäntilanteesta riippuen. Toivoa uskon luoneeni erilaisissa keskusteluissa ihmisten kanssa. Toivoa tuo, kun suunta eteenpäin selkiytyy. 

Sysäyksen toivon pohdintaan antoi toukokuiset Kirkon juhlat Tampereella. Juhlien teemana oli Toivon voimalla. Toivoa tarkasteltiin yksilön, yhteiskunnan ja globaalista näkökulmasta. Yhteinen kokemuksemme lienee, että tässä maailmanajassa tarvitaan paljon toivoa. 

Toivo on meissä ihmisissä sisäänrakennettuna. Se kulkee mukana tuoden valonpilkahduksia, iloa, kestävyyttä, luottamusta elämään. Toivotutkija Jari Kylmä sanoo, että toivo on elämänvoima. Sitä se juuri on! Kuin silta tästä hetkestä tulevaan, kantaen ja antaen näkyä eteenpäin. 

Toivo on tunnetta ja tunteille on ominaista, että sen voimakkuus vaihtelee. Kriisissä tai stressissä toivo voi himmetä tai vaihtua jopa janan toiseen päähän, epätoivoon.  Kunpa silloin olisi jokaisella syli, joka kantaa toivon sillan reunalle.

Läheiset ja toimivat ihmissuhteet ovat merkittävä toivon lähde, ja päinvastoin, niiden puute tai heikkous vie alakuloiseen, passiiviseen mielenmaisemaan. Ihmisen perustarvetta on kokea olevansa tärkeä jollekin, halumme ja toiveemme on liittyä toisiin. Yhteinen pienikin jaettu hetki, vaihdettu katse, ystävälliset sanat, myötätuntoinen asenne, miten suuri voima niillä onkaan ja miten paljon iloa, toivoa ne synnyttävätkään!

Toivoon voi itse vaikuttaa. Toivo on nimittäin myös toimintaa, aktiivisuutta mennä sitä kohti, mikä toivoa synnyttää. Onkin tärkeää tunnistaa, mitkä ovat itselle toivon lähteitä.  Kun toivon valo on himmeä, voi tarttua omiin toivon pelastusrenkaisiin ja vahvistaa elämänvoimaansa.

Kirkkovuodessa elämme helluntaijaksoa, erityistä Pyhän Hengen aikaa. Helluntaina Jumala lähetti Pyhän Henkensä maailmaan ihmisten keskelle viestien, että Hengen kautta Hän toimii maailmassa. Tähän voimme luottaa tänä päivänäkin. Uskonkin, että tuntiessaan lempeän tuulenvireen iholla voi se olla Jumalan Pyhä Henki. Jumala kertoo olevansa läsnä ja lähellä, toivoa synnyttäen. 

Heidi Kääriäinen
Perheneuvoja, Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja
Kouvolan seurakuntayhtymä