Sovitaanko säännöt?

Elämme sääntö-Suomessa, näin väitetään. Monessa tilanteessa säännöt ovat tarpeen: liikenteessä, lakipykälissä, erilaisissa peleissä. Säännöt luovat turvallisuutta ja raameja elämiselle ja tekemiselle. Kymmenen käskynkin tarkoitus on suojella elämää, meitä kaikkia. Mutta kun niitä sääntöjä on niin paljon! Aina löytyy niitä ihmisiä, joiden mielestä jokin asia on sallittu, jos sitä ei ole erikseen kielletty. Pitkät sääntölistat enemmän kutsuvat liikkumaan harmaalle ja jännittävälle alueelle.

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa pienten lentopalloturnauksessa mukana. Ennen turnausta joukkueiden aikuiset kokoontuivat neuvottelemaan, millaisilla säännöillä juuri näiden aloittelevien lasten kanssa juuri tänään pelataan. Tilannetaju, pelaamisen riemu ja onnistumiset olivat pääosassa. Ja niin tapahtui! Virallisuus unohtui ja hyvä niin!

Ikä tuo viisautta ja kokemus näyttäytyy yksinkertaisena nerokkuutena. Olen nimittäin kuullut, että parilla kollegalla on rippileirille tultaessa nuorille vain yksi sääntö: ei saa sikailla! Ja niin tapahtuu! Hämmentävää! Kun luottaa toisten ihmisten tilannetajuun ja kykyyn elää yhdessä, saa nähdä ihmeen tapahtuvan. Toisen kunnioittaminen ja lähimmäisen rakkaus löytyvät yhdessä elämällä. Kun hukuttaa kanssaeläjän sääntöihin, voi olla varma, ettei sen jälkeen mikään ymmärrys ja rakkaus nosta pykälien syövereistä.

Säännöt kertovat epävarmuudesta ja halusta määritellä rajoja. Mutta sääntöjä ei tarvita enää lisää. Tarvitaan rakkautta säädeltyjen raamien sisälle. Tarvitaan inhimillisyyttä, rohkeutta ja Jeesuksen ääni muistuttamaan suurimmasta lain pykälästä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja se riittää! Usein vähät sanat jäävät paremmin mieleen. Luotan siihen, että sanoja voi tarkentaa sitten tarvittaessa.

Tänä paastonaikana katson peiliin ja kysyn sinulta: sovitaanko Jeesuksen sanoja mukaillen sellainen sääntö, ettei sikailla? Jos se tuntuu vaikealle, sopisiko tämä: Olkaamme ihmisiksi.

Ja katso, jotakin ihmeellistä tapahtuu, olen varma siitä.

Mirva Lehtinen

kappalainen

Kuusankosken seurakunta