Silmukoita lohduksi

Asuntomessuilla päivystäessä kudoin sukkia. Useampi tuli kyselemään, että mihin tarkoitukseen neulon sukkia. Vastaus oli yksinkertainen, lohtusukat työn alla. Lohtusukat ovat tavalliset villasukat, joiden varressa on musta sururaita. Musta sururaita tulee surunauha perinteestä ja kertoo suuren menetyksen läheisyydestä. Lohtusukissa malleja on yhtä monia kuin neulojia, mutta kaikkia yhdistää vahvasti erottuva musta sururaita. Lohtusukat annetaan leskelle lohdutuksen eleenä. Eivät villasukat poista surua tai kuivaa kyyneleitä, lohtusukat kertovat siitä, kuinka yhteisö haluaa tukea ja lohduttaa puolison menettänyttä.

Lohtusukkia kutoessa ei tiedä kenelle sukkia kutoo, mutta jokainen silmukka on rukousta hänen puolestaan, joka sukat jalkaansa saa. Monella paikkakunnalla Suomessa kudotaan leskille lohtuhuiveja. Meidän seurakunnassa keväällä asiasta paljon juteltiin ja päädyttiin lohtusukkiin. Ei liene suomalaista, joka ei villasukkia jalkaan lämmikkeeksi laittaisi. Suru tuo kylmyyttä elämään. Vilun ja koleuden hetkellä lohtusukkien tarkoitus on lämmittää ja tuoda lohtua iankaikkisen elämän toivosta.

Tuskin olen ainoa, jolla on koko ajan useita käsitöitä työnalla. Riemunkirjavien töiden välissä tekee hyvää neuloa lohtusukkia. Niiden tekeminen asettaa elämän tärkeysjärjestystä kohdilleen. Joululahjaa tehdessä tietää saajan, lohtusukkaa tehdessä ei ja juuri tämä puhuttelee minua. Elämässä raja ilon ja surun kyynelien välillä on hiuksen hieno. Tuossa rajapinnalla tarvitaan lohtua.

 

Johanna Pesonen

kappalainen

Anjalankosken srk