Seurakuntaelämän keskus?

Olin viime keväänä lomamatkalla Krakovassa. Löysin vanhankaupungin sydämestä luterilaisen kirkon ja osallistuin kirkossa sunnuntaina pidettävään messuun. Se oli puhutteleva kokemus, vaikka en puolaa ymmärräkään. Juteltuani messun jälkeen muutamien seurakuntalaisten kanssa ymmärsin, että kyseinen kirkko ja sen yhteydessä oleva pieni toimisto olivat ainoat toimitilat, jotka seurakunta omisti. Kirkko oli sananmukaisesti seurakuntaelämän keskus.

Todellisuus meillä täällä Suomessa on perin toisenlainen. Jokaisella seurakunnalla on oma kirkko ja yleensä niitä on useampiakin. Valitettavasti suurimman osan ajasta kirkot seisovat tyhjinä. Lisäksi seurakunnilla on monenlaisia toimitiloja: kappeleita, seurakuntakeskuksia, pappiloita, seurakuntataloja ja -koteja, leirikeskuksia jne. Aikanaan näille kaikille on ollut käyttöä, mutta nyt tilanne on toinen. Väkimäärän ja sen myötä tulojen vähetessä seurakunnat joutuvat toden teolla miettimään, mistä on luovuttava ja mitä säilytettävä. Mitä todella tarvitaan, jotta seurakunnan perustehtävä voisi toteutua? Voisiko tässä tilanteessa kirkko olla seurakuntaelämän keskus?

Kirkkojen arkkitehtuuri aiheuttaa kuitenkin haasteita: Kirkot on perinteisesti rakennettu pelkästään jumalanpalveluksia varten. Arkkitehtuuri on perustunut pitkälti kiinteisiin ratkaisuihin, joiden muunneltavuus on vähäistä. Uusia kirkkotiloja rakennettaessa onkin pyritty pois kiinteistä ratkaisuista, jotta kirkkotilan muunneltavuus eri toimintoihin olisi mahdollisimman helppoa.

Kirkkohallituksen täysistunto asetti vuoden 2017 lopulla kirkkotilatyöryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella suunnitelma kirkkotilojen kehittämisestä yhteisöjen keskuksiksi yhteistyössä Museoviraston kanssa. Mietintö valmistui alkuvuodesta 2019. Työryhmä arvioi rakennushankkeita, joissa suojeltua kirkkotilaa on pyritty muuttamaan siten, että se tukisi jumalanpalveluselämän lisäksi myös muun seurakunnan toiminnan keskittämistä kirkkotilaan.

Itseäni viehättää suuresti ajatus, että kirkko olisi todellakin seurakuntaelämän keskus. On selvää, että monissa paikoissa tämä ei käytännössä ole mahdollista, mutta tarvetta kirkkojen käytön monipuolistamiselle kyllä olisi. Aika näyttää, onko seurakunnissa rohkeutta vastata tähän haasteeseen.

Ville Hiltunen

Kappalainen

Iitin seurakunta