Sarjatuotantoa vai ainutlaatuisia luomuksia?

Joko olet leiponut joulupipareita?

Tiedän, että osa leipoo niitä tuoksun vuoksi, osa maun, osa perinteen vuoksi. Toinen tekee intohimolla hiki hatussa, toinen pikkuhiljaa ja tarkasti. Pipareita tulee yleensä paljon! Ne, jotka tekevät taikinan itse, saattavat todeta, ettei samalla ohjeella aina tule samanlaista taikinaa. Piparimuotit vasta huijaavatkin! Luulet tekeväsi 10 samanlaista keksiä, mutta uunissa käynyt luomus tekee tasalaatuisten sarjatuotteiden sijaan varsin uniikkeja yksilöitä. Ja laittapas kaksi leipojaa vierekkäin tekemään sydänpipareita niin saat sydämiä muistuttavia keksejä, joissa näkyy kädenjälki ja ehkä leipojan sydämen sykekin!

Käsityössä pitää kuulemma olla jokin särö, jokin inhimillisyyden merkki. Muutoin se ei eroa koneella tehdystä tasalaadusta. Onneksi kaiken hävikin käyttö on lisääntynyt niin leivonnassa kuin ruuanlaitossa ja käsitöissä.

Montakohan muottia Luojallamme oli? Miten Hän meidät muovasi ja muokkasi, valmisti ja koristi? Samoista aineksista tehdyiksi olemme ihmeellisen erilaisia ja ainutlaatuisia. Silti ihmisiksi tunnistettavia. Lohdullista ja jännittävää on se, ettei Luojamme tyytynyt sarjatuotantoon. Se kertoo jotakin Hänestä. Mutta täydellistä tai miljoonia täydellisiä Hän ei tehnyt. Meihin jäi jokin pieni erikoisuus, tai pieni kohta, joka huutaa Luojan puoleen. Se ei siis ole virhe, vaan käsityön merkki. Se on kohta, jossa on paikka Jeesukselle. Luodessaan meidät Jumala jätti meihin paikan itselleen, armon kaipaukselle. Voi olla, että sitä tyhjää paikkaa me olemme koko elämämme yrittäneet itse täyttää. Yrittäneet tulla täydellisiksi, viettää täydellistä ja täyttää elämää, valmistautua joulun aikaan tietyn muotin ja mallin mukaan. Emmekä ole tyytyväisiä, oikein mihinkään.

Jumala ei tee virheitä. Hän tekee ainutlaatuisia, arvokkaita luomuksia, ilman sarjatuotantomuottia. Hän rakastaa meitä. Siksi Hän antoi poikansa syntyä ihmiseksi. Siksi Hän antoi meille kaipauksen ja odotuksen. Sitä kaikuvat laulumme ja rukouksemme, yhteen tulemisemme. Jos me tämän ymmärrämme, tänä joulunaikana, tai jonakin päivänä, me löydämme kaikkein arvokkaimman lahjan, Vapahtajan.

Mirva Lehtinen
Kappalainen
Kuusankosken seurakunta